Kuukauden kasvo 19.12.2011 - Joni

Nimi: Joni Peltola

Ikä: 17

Lemmikkieläimet: ei ole

Harrastukset: jalkapallo, metsästys, pilkkiminen, musiikki

Lempibändi(t): AC/DC ja Eppu Normaali

Lempileffa: Hyvät, pahat ja rumat

Lempikouluruoka: uunimakkara

Haaveammatti: ammattitason jalkapallovalmentaja

Tällä lukiokurssilla olen oppinut eniten: matematiikka

Kumisaappaani: Nokian kumisaappaat

Koulureppuni sisällä on tänään...  kirjoja, penaali ja muistitikku.

Jos en olisi Lucina Hagmanin lukiossa, olisin tällä hetkellä... amiksessa.

Jos minä saisin päättää Lucina Hagmanin lukiossa... en muuttaisi mitään, kaikki on aivan hyvin.

Kuljen kouluun... kävellen, pyörällä tai autolla.

Kirjoitin viimeksi oikean kirjeen... kaksi vuotta sitten kauniille tytölle.

Sain ensimmäisen kännykän, kun olin... ei mitään hajua.

Luova valokuvaus

Muutama lukiomme oppilas otti osaa opiston puitteissa järjestettyyn luovan valokuvauksen kurssiin. Maanantaina koulun alkaessa meidät ensitöiksi jaettiin kokeneempien (audi-opiskelijat) ja kokemattomampien (lukiolaiset ja nuvat) ryhmiin. Aloitimme viikon tiiviillä teoriapaketilla, joka käsitteli valon tärkeyttä kuvattaessa ja perehdytti järjestelmäkameran manuaalikäyttöön.  Seuraavaksi pääsimmekin vapaasti kuvailemaan studioon sekä Kulttuuriopiston alueelle. Iltapäivällä harjoittelimme vapaasti lyhyen valotusajan käyttöä.

Tiistaina vuoron sai nopean valotusajan käytön harjoittelu, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että saimme ottaa studiossa kuvia toisistamme.

 Keskiviikko opistolla jäi lyhyeksi, koska iltapäivällä suuntasimme toisen asteen opiskelijoille suunnatuille Hyvinvointimessuille. Tosin messuillekin saimme pienen, mutta harvinaisen selvän tehtävän: kuvata, kuvata ja kuvata!  Aamupäivä koostui jälleen vapaasta valokuvauksesta, vapaavalintaisesti studiossa tai ulkona. Me suuntasimme reippaasti ulos, sateisesta säästä huolimatta!

 

Torstaina ohjelmassa oli jo aikaisemmin viikolla luvattua muotokuvien ottamista studiossa. Saimme itse päättää periaatteessa kaikesta, millaisen valostuksen ja rekvisiitan halusimme omiin kuviimme. Ollessamme valmiita pääsimme muokkaamaan omat kuvamme Photoshopilla.

Viikon tullessa päätökseen pääsimme syyslomalle. Sitä ennen saimme tosin käydä vielä vapaasti kuvaamassa, sekä kuvasimme näytelmäryhmän esitystä. Tämän jälkeen saimme palautetta vapaasti itse valituista valokuvista, jotka olimme itse todenneet parhaiksi koko viikon ajalta.

 Viikko oli todella mukava ja erityisesti lukiolaisen näkökulmasta varmasti mukavaa vaihtelua, kun aikataulut opiston puolella olivat paljon joustavampia kuin lukiossa. Valokuvauksesta pitäville ja kiinnostuneille kurssi oli mielenkiintoinen ja opetus oli hyvää. Kyselin myös rakkaan ystäväni Janeten (joka opiskelee opistolla nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi) mielipidettä vaihtoviikosta ja Janette kuvaili kokemustaan näin: Oli oikein mukavaa kun pääsi viettämään viikon rakkaiden lukiotovereiden kanssa, kun opiston ja lukion väki sekoitettiin ! Ihanaa vaihtelua, jota kaipaisi enemmän!

Kirjoittanut: Emilia Pajala

TUULIHATUT


Tuulihatut on helppoja tehä vaikka juhliin naposteltavaks suolasella tai makealla täytteellä. Taikina itessään ei maistu miltään joten täytteen kannattaa maistua. :) ( kuvat unohtu ottaa siinä tekemisen tiimellyksessä, mutta laitan  niitä myöhemmin :))


taikina:


125 g voita
2,5 dl vettä 
ripaus suolaa
2 tl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa

1) Mittaa vesi ja rasva kattilaan, kiehauta. Älä keitä vaan kiehauta.

2) Nosta kattila vähäks aikaa sivuun ja lisää suola ja sokeri ja kaikki jauhot kerralla. Sekoita kunnolla, niin että vesi-rasvaseos on imeytyny jauhoihin.

3)Laita kattila takasin liedelle ja kuumenna puuhaarukalla sekoittaen, niin että taikina irtoaa kattilan reunoista. Ei pitäisi mennä kauaa. Älä polta.

4) Jäähdytä hetki ja kaada taikina vatkausta kestävään kulhoon ( ei missään tapauksessa teflonkattilassa..). Lisää kananmunat taikinaan yksitellen ja vatkaa jokainen hyvin sekaan.

5) Pursota leivinpaperille sopivan kokosia nokareita, n. teelusikan kokosia. Ota kuppiin kylmää vettä, kasta sormi veteen ja painele tuulihattujen terävät kärjen kasaan, jotta ne ei pala.

6) Paista 200 asteessa 20 min. Älä avaa luukkua välillä, sillä muuten tuulihatut lässähtää.

Anna jäähtyä, halkase ja täyty miten haluat. Ite kokeilin kinuskikermavaahtoa ja passas hyvin. :) Suolaseks täytteeks käy esim. tuorejuustot, suolakala, kinkku yms. Ihan mitä vain tekee mieli laittaa!

Lopussa muistin sentään näpsästä kuvan, siinä on mun tuulihattuja, reilusti täytettyinä tietenki. ;)

Teatteri-ilmaisun kurssi

Olin opiston tarjoamalla ilmaisutaidon kurssilla, 10.10-14.10 opiston ja lukion yhteisellä vaihtoviikolla.  Lukiolaisia kurssilla oli vain kaksi, minä ja Julia Rekilä, mutta opistolaisia oli reilusti enemmän. Kurssi oli mielestäni ihan mukava, koska saimme tehdä vapautuneemmin asioita, kuin yleensä vastaavanlaisissa tilanteissa.

Aluksi teimme paljon hengitysharjoituksia, joiden avulla kroppa pystyy toimimaan paremmin. Kun olimme ''oppineet'' hengittämään oikein teimme myös muita harjoituksia. Jokainen oli vuorollaan ''maailman suurin minä'', eli jokaisen piti vakuuttavasti lausua MINÄ, kaikkien edessä. Saimme myös keksiä itse repliikkejä, joita meidän piti lennosta käyttää omissa pienissä näytelmissä. Tämä nauratti suuresti kaikkia. 

Myös muitakin harjoituksia oli, mutta suurin juttu oli niistä harjoituksista koottu näytelmä. Näytelmää harjoiteltiin suhteellisen paljon, joten sen esittäminen perjantaina valokuvausryhmälle ei tuntunut niin pelottavalta.

Näytelmä kertoi ihmisten kasvusta ensin alkueliöistä ihmisiksi ja lopulta yksilöiksi. Vuorosanoja ei ollut paljon, sillä näytelmä oli koottu harjoitteista.

teksti: Ella Junkkila 011

Vierailu Ketekissä

Yhteistoimintaviikolla osa lukion oppilaista valitsi kemian kurssin. Siihen sisältyi vierailu teknologiakeskus KETEK:issä ja CrisolteQ:ssä. Tutustuminen KETEK:iin kesti kokonaisuudessaan kolme päivää ja neljännen päivän tutustuimme CrisolteQ:iin.

Maanantaina kuulimme luentoja liittyen nanoteknologiaan. Saimme tietää, mitä nano on, mihin sitä voidaan jalostetusti käyttää ja millaisia vaikutuksia sillä on ihmisen terveyteen sekä ympäristöön. Aloitimme myös ryhmätöiden tekemisen: jakauduimme 3-4 hengen ryhmiin ja aloitimme ryhmätöiden tekemisen. Lisäksi kiersimme KETEK:in laboratoriotiloja opastetusti. 

 Tiistai oli varattu laboratoriotöiden työstämiseen. Ennen töitä kävimme tutustumassa laserpinnoitusrobottiin, jolla voidaan hitsata, leikata ja pinnoittaa esim. metallilevyjä ja -putkia. Tutkimusprojektissa selvitetään  mm. lisääkö laserpinnoitus metallin vetolujuutta. Loppupäivän teimme laborointitöitä opastetusti. Teimme kolme erilaista työtä: pisaran kontaktikulman mittaaminen, partikkelikoon mittaaminen ja hartsin viskositeetin mittaaminen. 

  Keskiviikkona viimeistelimme ryhmätyömme eli posterimme, jotka liittyivät nanoteknologiaan. Aiheina olivat nano ja ympäristö, nano ja terveys ja nano ja muovit. Liitimme postereihin myös

esittelyn ja tulokset laborointitöistämme. Lopuksi esittelimme posterit muille kemian ryhmäläisille.

Torstaina kuuntelimme ensin Kenneth Ekmanin luentoa liittyen CrisolteQ:iin. Se on yritys, joka on erikoistunut harvinaisten ja kalliiden metallien talteenottoon teollisuuden sivuvirroista. Tällaisia metalleja ovat esimerkiksi palladium ja renium, joita käytetään muun muassa katalyytteinä. Kävimme katsomassa laboratoriossa Kennethin laborointityötä ja lopuksi kävimme CrisolteQ:in tiloissa KIP:in tehdasalueella.

 Viikko oli kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen, kuten kaikki muutkin ryhmäläiset totesivat. Opimme paljon perusasiaa nanoteknologiasta ja mikä parasta, pääsimme näkemään KETEKillä työskentelevien ihmisten arkea työelämässä. Kuten Kennethkin sanoi: ”Kemialla työskentely on haastavaa ja pitkäjänteisyyttä vaativaa, mutta lopulta se tullaan palkitsemaan.”

Kirjoittanut: Sini Hautamäki ja Laura Dekker , Kuvat: Anneli Kauppi