Eräretki 2015

Syyskuun vaihtuessa lokakuuhun starttasi Lucina Hagmanin lukion kaikkien aikojen viimeinen eräretkikurssi. Kurssille osallistui yhteensä 19 abi- ja seniorivuoden opiskelijaa. Lisäksi joukon johtajana toimi opettajamme Jouko. Yleensä retki on ollut junioreille, mutta lukiomme tulevasta lakkautuksesta johtuen, koulussamme ei junioreita ole tällä hetkellä laisinkaan, joten retki suuntautui mahdolliseksi sekä abeille että senioreille.

Ensimmäisen jakson aikana oli pari palaveria, joissa käytiin läpi mitä retki pitää sisällä sekä mitä tarvitaan mukaan. Meidät jaettiin muutamaan ruokaryhmään, joille jokaiselle oli oma trangia eli retkikeitin. Minun ruokaryhmässä oli Rebekka ja Sanna. Parille ryhmälle riitti trangiat koululta, muissa ryhmissä täytyi sopia kuka voi tuoda oman kotoa, jos sellainen löytyy. Koululta saatiin mukaan pastaa, makaronia, säilykelihapullia sekä aamupuurot. Muut eväät hommattiin itse. Minä otin mukaan näiden lisäksi mm. tonnikalaa, leipää ja energiapatukoita.

Torstaiaamuna lähdimme minibussilla kohti Lohtajan Hakuntia 20 ihmisen joukkona, mistä
matka jatkui vaeltaen rantahietikkoa pitkin. Matkaa oli edessä ensimmäiselle päivälle 12 kilometriä. Sää ei ollut aurinkoisin, mutta ei myöskään huonoimmasta päästä. Tuuli tuiversi jonkin verran, mikä ei kuitenkaan haitannut rannalla kävelyä. Hiekalla kulkeminen oli osittain raskasta, sillä hiekka oli pehmeää ja heilui kenkien alla. Mitä lähempänä rantaviivaa käveli, sitä kovempaa maa oli.

Reilun tunnin matkan jälkeen pidimme lounastauon Lahdenkroopin laavun tuntumassa kello 11 aikoina. Jouko kävi pikaisesti läpi trangian käytön, jonka jälkeen ruokailuaikaa oli vajaa tunti. Ryhmät etsivät itselleen mukavan ja tasaisen paikan, jossa ruuanvalmistus kävi joutuin. Söimme lounaaksi pastaa ja itse otin lisäksi myös ruisleipää. Minulla ei ollut tuolloin vielä juurikaan nälkä, mutta syödä täytyi, kun sen aika oli. Syötyämme jatkoimme matkaa, katse jo suunnattuna kohti ohtakarin leirikeskusta.  Reitti kulki puolustusvoimien ampua-alueelta, jossa vastaan tuli mm. tähystystorneja sekä juoksuhauta. Kalsonnokan maalialueelle emme saaneet lupaa mennä, joten alue täytyi kiertää.

Leirikeskukseen saavuimme kolmen jälkeen. Haimme majoituskortit ja hajaannuimme omiin mökkeihin 3-4 hengen porukoissa. Minun mökissäni oli Leena ja Anne-Mari. Kun olimme asettuneet aloillemme, oli vuorossa päivällinen – säilykelihapullaa ja makaronia. Makaronilihapulla -seokseen lisäsin vielä tonnikalaa mukaan. Kyllähän siinä mahan täyteen sai, vaikkei mitään parasta makuelämystä tuottanutkaan. Harmillisesti saan vatsanväänteitä useista purkkiruoista, eikä lihapullat tuottaneet poikkeusta. 

Jouko oli määrännyt Olavin ja Konstan sytyttämään saunanpesään valkean. Ruoan jälkeen sauna oli jo valmis, jolloin ensimmäinen saunavuoro oli tytöillä. Pieni rentoutumishetki maistui varsin hyvältä päivän urakoinnin päätteeksi. 

Kun kaikki halukkaat olivat käyneet pesulla oli aika Joukon perinteiseen musavisaan. Leikkimieliseen visaan osallistuttiin joukkuettain. Musiikki oli lähinnä vanhoja hittejä, sekä Joukon suosikkibiisejä. Joidenkin kappaleiden välissä hän muisteli ääneen omia muistoja ja kokemuksia lauluihin. 

  

Myöhemmin kävimme osan porukan kanssa paistamassa makkaraa ja pinaattilättyä leirikeskuksen kodassa. Jälleen Olavi ja Konsta saivat toimia sytytysmestareina hieman Taunon apua käyttäen. Kyllä siitä loppujen lopuksi hyvät hiillokset saatiin sekä maukkaat makkarat. Syönnin jälkeen osa lähti nukkumaan ja osa jäi vielä hengailemaan kodalle. Siellä saatiinkin tuuma alkaa leikkimään pimeääpiilosta. Sopiva lauma saatiin kokoon ja pari tuntia vietettiin toisia etsien. Täytyy myöntää, että välillä ihan pelotti olla pimeässä pienen myrskyn keskellä, mutta siitäkin selvittiin. Pian kello olikin jo yli yhden ja päätimme lähteä nukkumaan, jotta jaksaisimme seuraavan päivän koitoksen.

  

Herätys oli kahdeksalta. Aamu alkoi utuisessa säässä, kovaa tuulta ja siihen päälle vielä sadetta. Teimme aamutoimet ja keiteltiin aamupuurot pihalla. Jouko ilmoitti, että matka jatkuukin vasta tunnin suunniteltua myöhemmin, koska hän ajatteli parhaaksi katsoa jos ilma vähän laantuisi. Myös matkaa lyhennettiin jonkin verran alkuperäisestä 8 kilometristä. 

  Ei kestänyt kuitenkaan kauaa, kun sade jo lakkasi ja lähdimme vaeltamaan kotia kohti. Tuuli oli ankara aukeilla paikoilla. Siihen pystyi suorastaan nojaamaan kaatumatta. Pian selvisimme suojaisempaan paikkaan, jolloin tuulta ei enää edes huomannut. 

Matka sujui pitkospuita pitkin sukkelasti, vaikka välillä askel painoikin edellispäivän vaelluksesta. Pidimme yhden vajaan 10 minuutin paussin matkan puolessa välissä, jolloin kerkesi haukkaamaan jotain pientä ja juomaan. Paussin jälkeen käveltiin vielä noin tunti. Matka päättyi Ohtakarin tielle, mistä bussi nouti meidät parin minuutin odottelun jälkeen. Olihan se mukava tunne, kun pääsi bussiin istumaan ja tiesi reissun olevan nyt takana päin. Hieman harmitti, kun matkaa lyhennettiin, sillä olisin jaksanut enemmänkin ja porukassa oli mukavaa.  

 

Mielestäni maasto oli mukavempaa kävellä paluumatkalla metsässä polkuja pitkin, kuin rannikolla hiekalla. Rannalla kuitenkin näki meren toisella puolen, mikä taas toi iloa sille reissulle. Olin mennyt kyseisen reitin osittain jo kerran aikaisemmin, joten osasin jo vähän ennalta varautua mitä reitti tuo tullessaan. Ruokaa riitti hyvin ja maha oli sopivasti täynnä koko ajan. 

  Loppuun vielä kiitoksen sana Joukolle. Oli muvakaa, kun eräretki toteutui ja kaikilla oli mahdollisuus lähteä sinne. Päivämäärästäkin hieman taisteltiin, mutta sekin saatiin lopuksi sovitettua. Tällaiset retket ovat aina mukavia piristyksiä normaaliin kouluarkeen, saisi olla minun puolestani enemmänkin. Nyt olen taas yhden hyvän kokemuksen rikkaampi ja iloinen siitä.

Teksti: Jenna Vähähyyppä
Kuvat: Valtteri Lamberg

Junioreiden ryhmäytymisleiri

Syyskuun alussa lukiomme juniorit lähtivät perinteiselle ryhmäytymisleirille vaeltamaan, tällä kertaa Ohtakariin. Alla näemme opiskelijamme Akseli Öljymäen kertomuksen retkestä.

Eräretki

Torstaina 4.9.2014 lähdimme luokan kanssa vaellusretkelle. Aamulla lämpötila ei ollut kuuma muttei 

myöskään kylmä eli toisiin sanoen täydellinen vaelluskeli. Klo 09.00 aamulla lähdimme bussilla. 

Opettajamme Jouko Salmela oli tilannut bussin matkaa varten jonka tarkoitus oli viedä meidät 

Marinkaisiin ja siellä jättää meidät Hakunti nimiseen paikkaan josta jatkaisimme matkaamme. Bussi 

oli sopivan kokoinen luokallemme ja se näytti kuin se olisi jostakin muusta maasta.

Bussimatka kesti noin 30km ja kun olimme Hakuntissa bussi jätti meidät sinne ja aloimme 

vaeltamaan. Vaellus sinä torstai päivänä oli n.14 kilometriä. Pientä jännittyneisyyttä oli ilmassa ja itse mietein jaksaisinko tuon matkan niin painava reppu selässäni. 

Tie jota pitkin aluksi kuljimme oli metsän ympärillä. Tietä jonkin matkaa kuljettuamme aloimme 

kuulla meren. Käännyimme tieltä ja sitten tulimme hiekkarannalle. Aloimme kävelemään 

hiekkarantaa pitkin kohti päämääräämme Ohtakaria. Matkan edetessä pääsimme tornille jonne 

kiipesimme.

Hetken ihailtuamme maisemia jatkoimme matkaamme.

Tornilta lähdettyämme jatkoimme matkaamme kävellen jonkin verran kauempana rannasta, koska 

siellä oli meneillään jotkin harjoitukset. Kävelimme tovin ja viimein saavuimme paikkaan missä 

meidän piti syödä. Meidän ryhmäämme kuului minä (Akseli) ,Ville, Anu ja Tarleena. Aloimme 

tekemään ruokaa ja sinä päivänä se oli pasta bolognesea.

Kun olimme syöneet ja levänneet pakkasimme tarvikkeemme ja jatkoimme matkaa. Tie jota pitkin 

kuljimme oli metsän ympäröimä ja sitä oli helppo kulkea. Yleensä kun olimme kulkeneet noin 

kilometrin pidimme taukoja jonka jälkeen jatkoimme taas. Kun olimme päässeet harjoitusalueelta 

pois jatkoimme vaellustamme rannalla taas.

Jatkaessamme matkaa hiekkarannalla vastaamme tuli este, nimittäin vesi. Vettä oli edessämme jonka jälkeen päätimme jatkaa matkaa kahlaten veden poikki.

Ohtakariin oli enää noin kilometrin matka ja jatkoimme kulkemista avojaloin. Tie jota pitkin 

menimme oli nyt autotie. Loppupäässä pistimme kengät jalkaan ja kävelimme parisataa metriä 

ohtakariin. Olimme maalissa.Leiriin päästyämme asetuimme mökkeihin. Kun olimme valmiita aloimme ryhmissä tekemään 

päivällistä. Päivällinen oli makaronia ja lihapullia. Kokkasimme ja odotimme ruoan valmistumista 

mökin edessä. Ruoan jälkeen osa luokasta lämmitti saunan mutta ei siellä kyllä kovin moni käynyt.

Illalla auringonlaskun aikaan kokoonnuimme yhteen jonka jälkeen opettaja piti meille perinteisen 

musavisan. Kaikilla oli hauskaa ja ilmassa oli rento ilmapiiri. Musavisan jälkeen teimme iltapuuhat 

jonka jälkeen menimme nukkumaan.

Seuraavana aamuna heräämisen jälkeen menimme taas ryhmiin ja aloimme tehdä puuroa. Se 

perjantai aamu oli hyvin kaunis ja lämmin. Aurinko paistoi eikä tuullut juuri yhtään.

Puuron syötyämme aloimme pakkaamaan ja siivoamaan. Jonkin ajan päästä olimme valmiina 

lähtöön.

Lähdettyämme leiristä jatkoimme matkaa tietä pitkin kohti bussia. Perjantain matka oli noin 8km 

pitkä. Mentyämme tavallista tietä jonkin aikaa pääsimme kohtaan jossa lepäsimme ja hyvästelimme 

meren.

Lähdettyämme rannalta jatkoimme matkaamme kunnes käännyimme metsäpolulle jonka varrella 

kasvoi satoja mustikoita ja puolukoita. Metsäpolkua kulkiessamme tuli vastaamme levähdyspaikka 

jossa keitimme kahvia ja teetä. (kuva)

Levähdettyämme matka jatkui.

Polku oli vähän vaikeakulkuinen paikoin mutta sen varrella oli hienoja nähtävyyksiä.

Lopulta pääsimme bussille ja sieltä koululle. Koululla olimme juuri sopivasti siihen aikaan kuin 

normaalisti loppuisikin koulu. Vaellus oli melko raskas mutta silti erittäin hauska ja mahtava 

kokemus.

Junioreiden ryhmäytymisleiri Seljesissä

Tiistaina 20. elokuuta otimme Lucina Hagmanin lukion junnuluokan kanssa suunnan kohti Seljesiä, ryhmäytymisleirille. Muutamaa ihmistä lukuunottamatta kaikki osallistuivat retkeen, eikä kellään ollut minkäänlaista hajua mitä tuleman pitäisi, paitsi tuleva yö ja edessä kummitteleva seuraavan päivän vaellusretki takaisin Kälviälle, jota ennustettiin noin kahdeksantoista kilometriä pitkäksi. No, toisin kävi!

Alussa oli majoittautuminen mökkeihin ja hetki aikaa levähtää. Sitten aloitimme Joukon meille suunnitellun ohjelman, johon kuului hauska 'Neljän tähden illallinen' -kisa, jossa meidän täytyi pienissä ryhmissä kerätä luonnosta herkullisen näköinen ateria, koota se ja esitellä muulle porukalle. Ellan, Rebekan ja minun ryhmäni teki Vauhtihirmun viettelys -aterian ja sijoituimme kisassa toiseksi – sieltä huonommasta päästä. Voiton vei ansaitusti Antin, Ronin, Oskarin ja Valtterin ryhmä Eräjorman unelma -ateriallaan johon kuului burgeri, ranskiksia ja muut tarvittavat ainekset kunnon mättöannokseen. Kaikilla oli hienot ateriat, joita oli selvästi ideoitu ja niihin oli käytetty vaivaa. Myöskin esittelyt olivat hauskoja! Yksi ateria sisälsi jopa oikean kalan. Ja siten myös kymmenittäin kärpäsiä, nam. 
 Kilpailun jälkeen siirryttiin järven rantaan. Tulevaan ohjelmaan nimittäin liittyi pelastusliivit, järvi, veneet... ja silmien sitominen! Luvassa oli siis sokkosoutua, ja voin kertoa että vapaaehtoiseksi soutajaksi ilmoittautuessa en tajunnut kuinka monen karille ajon, laituriin törmäämisen ja ympyrää pyörimisen jälkeen pääsisin kuivalle maalle. Kolmas kuva kertookin kaiken oleellisen suorituksestani, jossa olisi ollut ehkä hieman paranneltavaa... Tarkoituksena oli siis, että soutajan silmät sidottiin ja muu ryhmä huutaa ohjeita soutajalle. Puolessavälissä matkaa soutaja vaihtui ja maalissa oltiin, kun vene saatiin onnistuneesti peruutettua takaisin paikalleen. Tässä tehtävässä potin vei Essi, Konsta, Anton ja Iida.

Soutukisan jälkeen oli vajaa tunti vapaa-aikaa, jolloin muutamat kävivät uimassa (minä mukaanlukien!) ja suurin osa lopuista ihmisistä istuskeli laiturilla viettämässä laatuaikaa muun luokan kanssa. Seuraavana vuorossa oli retkikeittimen käyttö ruoan valmistuksessa, jonka Jouko opetti. Luvassa oli niinkin herkullista ruokaa kuin pussikeitto, lisämausteena pari kärpästä. Nälkä oli kyllä ehtinyt tulla joten kaikki kelpasi. Oli aika mahtavaa kokkailla mökkien pihoilla, käyttää oksaa sekoittamisessa ja avustaa tiskaamista sammaltukulla. Ruoan jälkeen oli taas vapaa-aikaa, jolloin kuin yhteisestä sopimuksesta kokoonnuttiin meidän mökin pihalle nauramaan ja rupattelemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.

   Myöhemmin Jouko piti meille todella kivan musavisan! Pohdittiin biisejä ja artisteja, kuunneltiin hyvää musiikkia ja otettiin rennosti. Pitkän kamppailun jälkeen meidän ryhmä (!) selviytyi voittajaksi! Musavisan jälkeen loppuilta oli vapaa-aikaa, ja sen vietimme kokoajan yhdessä hengaillen. Niin laiturilla, ulkona kuin mökissäkin. Oli ihan mahtava ilta; naurettiin, juteltiin, kerrottiin tyhmiä juttuja ja pidettiin hauskaa. Tämän illan aikana porukka läheni hirveästi!

Seuravana aamuna oli pelätty ja odotettu päivä: vaellus. Rinkka painoi ja alussa olin epäluuloinen. Mitä enemmän kilometrejä kertyi, sitä enemmän pidin vaeltamisesta, josta yllätyin positiivisesti. Matka taittui alussa melko nopeasti, loppua kohden hitaammin. Kun puoli matkaa oli kävelty, oli Markku vastassa vesikanistereiden kanssa, jotka tulivat enemmän kuin tarpeeseen! Osa porukasta jätti vaeltamisen kesken siinä vaiheessa, ja loput jatkoivat Kälviälle asti. Kaikista kivoimmat osat kävelystä oli vaelluksen viimeisissä vaiheissa, kun maisemiin tulivat Kälviän tuttuja paikkoja. Kalliojärven polku, ohrapellot, Hietalantie... Hetken mielijohteesta päätin kävellä kotiin asti, joten ylitin itseni tuplasti. Vaellus oli venynyt yli kahteenkymmeneen kilometriin plus muutaman kilometrin kotimatkani. Enempää ei iloisempi – ja väsyneempi – voinut olla.

En olisi uskonut, että ryhmästämme tulisi parin päivän ja yhden yön aikana näinkin paljon tiiviimpi, mutta mahdollistahan se on. Ja äärettömän huippua! Nyt on entistä mukavampi jatkaa opiskelua läheisemmän ryhmän kanssa, mikä tekee koulupäivistäkin paljon hauskempia. Kokonaisuudessaan retki oli ihan mahtava, niin ihmisten kuin ohjelmankin puolesta! Vaellus oli koko jutun kruunu, joka teki leiristä varmasti unohtumattoman kokemuksen.

Veera Hautamäki

Vaellus -ja eräretkikurssi Pyhätunturille

 Maanantaina 24.9 tulimme normaalisti kahdeksi ensimmäiseksi tunniksi kouluun. Meillä oli yksi tunti uskontoa ja yksi englantia. Sen jälkeen menimme jo yhdeltätoista syömään ja n. Klo. 11.30 olimme valmiita lähtemään kohti Pyhätunturia.

 Olimme jo odottaneet innolla tulevaa eräretkeämme. Olimme pitäneet etukäteen muutaman valmistelevan tunnin, jotka käsittelivät retkeämme. Kävimme läpi mm. mitä varusteita tarvitsisimme mukaan ja kuinka retkikeitintä tulisi käyttää.

  Kaikki olivat hommanneet asianmukaiset retkivarusteet ja ja matkaeväät. Meitä oli yhteensä 15 junioria ja opettajanamme Jouko Salmela. Meillä kaikilla oli valtavat laukut mukanamme, joten matkamme kohti Kannuksen rautatieasemaa oli hyvin ahdas pikkubussissamme. Matka taittui kuitenkin nopeasti ja Kannuksessa lähdimme Junalla kohti Ylivieskaa. Siellä jouduimme vaihtamaan junamme bussiin, mutta Oulusta jatkoimme matkaamme taas junalla kohti Rovaniemeä. Silloin oli aika tehdä opettajien antamia läksyjä ja lukea tulevaa koeviikkoa varten. Söimme myös mukaan ottamiamme eväitä.

 Rovaniemellä meitä odotti Skibussi, joka ajoi meidät perille Pyhätunturille. Matka sujui mukavissa merkeissä, kaikki juttelivat rennosti keskenään ja mielestäni olimmekin perillä Kairosmajalla yllättävän nopeasti, vähän ennen kahdeksaa. Perillä jakauduimme kahden- tai kolmenhengen huoneisiin ja asetuimme taloiksi. Huoneen olivat oikein siistejä ja mukavia. Meillä oli oma vessa ja suihku ja nukuimme kerrossängyissä. Kairosmajan omistajat olivat myös oikein mukavia ja ystävällisiä. Pitkän päivän päätteksi kävimme ajoissa nukkumaan, sillä seuraavina päivinä oli edessä aikaiset herätykset ja pitkät päivät ulkoilmassa.

 Tiistai aamuna heräsimme puoli kahdeksalta ja lähdimme aamupalalle. Sen jälkeen pakkasimme tavaramme ja menimme Revontuli kappeliin kuuntelemaan aamun sanaa. Kappeli oli oikein sievä ja siellä oli ihanan rauhallinen ja levollinen tunnelma.

Puoli kymmenen maissa lähdimme vaeltamaan. Kaikki saivat suunnistaa vuorotellen pareittain. Tauno ja Lauri lähtivät johtamaan ensimmäisenä joukkoa. Kuljimme kaupan kautta ja ostimme lounaalle lihapullien lisukkeeksi perunoita. Kävimme tutustumassa myös Pyhätunturin uuteen luontokeskukseen.

 Kuljimme eteenpäin rauhallista tahtia maisemia ihaillen. Keli oli oikein hyvä, eikä vettä satanut. Pysähdyimme lounastamaan tiaislaavulle. Meillä oli viisi kolmen hengen retkikeitinryhmää, joissa laitoimme ruokaa. Haimme vettä purosta ja saimme lämmitettyä meksikolaistyylisen keiton ruuaksi. Sitten matkamme jatkui. Kuljimme pitkospuita pitkin ja piipahdimme lintutornilla. Jatkoimme matkaamme Pyhänkasteen putoukselle ja Uhrilammelle. Lihapullat ja perunat söimme Karhunjuomalammella. Sieltä olikin enää lyhyt matka majapaikallemme.

 Olimme perillä vähän klo. viiden jälkeen. Osa meistä kävi vielä kaupassa ostamassa lisää eväitä tuleville päiville ja polttoainetta retkikeittimeen. Sen jälkeen kävimme saunassa, uimassa ja menimme iltapalalle. Illan lopuksi Jouko piti meille yhteisen musavisan. Meillä oli erittäin hauskaa ja päivän retki oli ollut onnistunut. Musavisan jälkeen vietittiin vielä hetki aikaa yhdessä ja sitten mentiin nukkumaan.

 Keskiviikkona heräsimme eilisen päivän tapaan puoli kahdeksalta ja menimme aamupalalle. Yhdeksältä lähdimme vaeltamaan kohti noitatunturia. Keli oli hieman eilistä kylmempi ja alkumatkasta satoikin vähän lunta. Pysähdyimme ensimmäisen kerran Aittakurussa. Testailimme paikan akustiikkaa, kun pojat lauloivat pari laulua Joukon johdolla. Toisen kerran pysähdyimme Karhunjuomalammelle, mutta koska kenelläkään ei ollut nälkä, jatkoimme matkaamme Annikinlammelle. Siellä söimme kanakeittoa ja lähdimme kiipeämään noitatunturia ylös. Reitti oli melko kivistä tunturin molemmin puolin, mutta selvisimme siitä oikein hyvin. Huipulla otimme vielä yhteiskuvan. Seuraavaksi pysähdyimme levähtämään Oravanlammelle. Jatkoimme matkaamme ja pysähdyimme syömään seuraavalle laavulle. Tulimme Kairosmajalle kaupan kautta ja menimme saunaan. Iltapala oli taas kahdeksan aikoihin ja sen jälkeen katselimme yhdessä kuvia retkestämme. Loppuillasta vielä juttelimme vähän aikaa, mutta sitten meidän piti pakata tavaramme aamun lähtöä varten, sillä herätys olisi jo puoli kuudelta. Sitten rupesimmekin nukkumaan.

 Torstaina heräsimme puoli kuudelta ja lähdimme skibussilla kohti Rovaniemeä noin kuuden aikoihin. Lähes kaikki nukkuivat suurimman osan bussimatkasta. Pysähdyimme huoltoasemalle juomaan aamukahvit ja juna-asemalle saapuessamme meillä oli reilusti aikaa ennen junan lähtöä. Aika kävikin odotellessa melko pitkäksi. Oulussa oli tiedossa lisää odottelua, mutta käytimme sen hyödyksi ja menimme syömään kotipizzaan. Sitten lähdimme bussilla kohti ylivieskaa ja siellä odottelimme taas junan lähtöä. Kannuksessa ahtauduimme samaan pikkubussiin, jolla tulimmekin. Kälviällä olimme perillä klo. kuuden aikoihin. Olimme siis matkanneet yhteensä 12 tuntia ja sen kyllä huomasi. Kaikki olivat hyvin väsyneitä, mutta reissumme oli ollut aivan mahtava. Meillä kaikilla oli ollut todella hyvä yhteishenki ja me tutustuimme myös paremmin toisiimme. Onneksi Joukon kipeä pohjekin kesti reissun loppuun asti, eikä revennyt kesken matkan. Lähtisin porukkamme kanssa vaikka heti uuteen reissuun!