Lukion pikkujoulut

 Joka vuonna oppilaskunnan järjestämissä pikkujouluissa oli jälleen menoa ja meininkiä. Glögiä, joulutorttuja, hyvää musiikkia, leikkejä, karaokea ja tietysti joulupukki ja -muori !

Uskonnon ja psykologian opettajamme Pirjokin sai Joulupukilta lahjan esimerkillisestä käytöksestään vuoden aikana!

The Meänland

Ruotsalaisuudenpäivänä 6.11.2013 lukiolaisille ja 9-luokkalaisille esiintyi Keski-Pohjanmaan opistolla haaparantalais-torniolainen meänkielellä esiintyvä reaggea-yhtye The Meänland. Yhtye esitti letkeitä reagge-rytmejä laulaja Adam Huuvan johdolla. Konsertissa kuultiin sekä yhtyeen omia kappaleita että tuttuja lainakappaleita ja olipa joukossa kansansävelmäkin.

Alla muutamia The Meälandin konsertissa  esittämiä kappaleita: 

Taksvärkkirahojen luovutus

Rahoja luovuttamassa lukion oppilaskunnan jäsenet Teija, Antti ja Ilmari. Leporannan puolesta rahat vastaanotti Annikki Raitala sekä hoitaja Kaija Kleemola.

Lukiomme oppilaskunnan hallitus kävi torstaina 31. lokakuuta luovuttamassa koulumme taksvärkkirahojen tuoton paikalliselle Leporannan palvelukeskukselle. Mukana oli sekä juniori- että seniorijäseniä ja keskuksen väki otti meidät hyvin vastaan. Paikan päällä pidettiin pieni puheenvuoro rahojen taustoista ja syistä miksi olimme valinneet kohteeksi juuri Leporannan palvelukeskuksen. Halusimme antaa rahat jonnekin missä voimme nähdä niiden konkreettisen hyödyn ja meille vakuuteltiinkin, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen ja tulevat varmasti tarpeeseen.

Juniori-ilta

Torstaina 29.8 oppilaskunnan hallitus järjesti koulullamme juniori-illan. Ohjelmassa oli perinteistä sukkahousujen pukemista ja makkaraperunoiden kanssa telmimistä. Miltei koko junioriryhmä  oli paikalla ja ilta sujui rattoisissa merkeissä. Musiikki pauhasi ja pulla oli hyvää. Tarkoituksena oli tuoda junioreita yhteen ja tutustuttaa heitä myös muihin opiskelijoihin.

 

Poikien tulikoe: tuntematon vaate piti pukea silmät sidottuna niin nopeasti kuin mahdollista!

Tehtävä suoritettu!

"Ja kaikilla oli niin mukavaa..."

Junioreiden ryhmäytymisleiri Seljesissä

Tiistaina 20. elokuuta otimme Lucina Hagmanin lukion junnuluokan kanssa suunnan kohti Seljesiä, ryhmäytymisleirille. Muutamaa ihmistä lukuunottamatta kaikki osallistuivat retkeen, eikä kellään ollut minkäänlaista hajua mitä tuleman pitäisi, paitsi tuleva yö ja edessä kummitteleva seuraavan päivän vaellusretki takaisin Kälviälle, jota ennustettiin noin kahdeksantoista kilometriä pitkäksi. No, toisin kävi!

Alussa oli majoittautuminen mökkeihin ja hetki aikaa levähtää. Sitten aloitimme Joukon meille suunnitellun ohjelman, johon kuului hauska 'Neljän tähden illallinen' -kisa, jossa meidän täytyi pienissä ryhmissä kerätä luonnosta herkullisen näköinen ateria, koota se ja esitellä muulle porukalle. Ellan, Rebekan ja minun ryhmäni teki Vauhtihirmun viettelys -aterian ja sijoituimme kisassa toiseksi – sieltä huonommasta päästä. Voiton vei ansaitusti Antin, Ronin, Oskarin ja Valtterin ryhmä Eräjorman unelma -ateriallaan johon kuului burgeri, ranskiksia ja muut tarvittavat ainekset kunnon mättöannokseen. Kaikilla oli hienot ateriat, joita oli selvästi ideoitu ja niihin oli käytetty vaivaa. Myöskin esittelyt olivat hauskoja! Yksi ateria sisälsi jopa oikean kalan. Ja siten myös kymmenittäin kärpäsiä, nam. 
 Kilpailun jälkeen siirryttiin järven rantaan. Tulevaan ohjelmaan nimittäin liittyi pelastusliivit, järvi, veneet... ja silmien sitominen! Luvassa oli siis sokkosoutua, ja voin kertoa että vapaaehtoiseksi soutajaksi ilmoittautuessa en tajunnut kuinka monen karille ajon, laituriin törmäämisen ja ympyrää pyörimisen jälkeen pääsisin kuivalle maalle. Kolmas kuva kertookin kaiken oleellisen suorituksestani, jossa olisi ollut ehkä hieman paranneltavaa... Tarkoituksena oli siis, että soutajan silmät sidottiin ja muu ryhmä huutaa ohjeita soutajalle. Puolessavälissä matkaa soutaja vaihtui ja maalissa oltiin, kun vene saatiin onnistuneesti peruutettua takaisin paikalleen. Tässä tehtävässä potin vei Essi, Konsta, Anton ja Iida.

Soutukisan jälkeen oli vajaa tunti vapaa-aikaa, jolloin muutamat kävivät uimassa (minä mukaanlukien!) ja suurin osa lopuista ihmisistä istuskeli laiturilla viettämässä laatuaikaa muun luokan kanssa. Seuraavana vuorossa oli retkikeittimen käyttö ruoan valmistuksessa, jonka Jouko opetti. Luvassa oli niinkin herkullista ruokaa kuin pussikeitto, lisämausteena pari kärpästä. Nälkä oli kyllä ehtinyt tulla joten kaikki kelpasi. Oli aika mahtavaa kokkailla mökkien pihoilla, käyttää oksaa sekoittamisessa ja avustaa tiskaamista sammaltukulla. Ruoan jälkeen oli taas vapaa-aikaa, jolloin kuin yhteisestä sopimuksesta kokoonnuttiin meidän mökin pihalle nauramaan ja rupattelemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.

   Myöhemmin Jouko piti meille todella kivan musavisan! Pohdittiin biisejä ja artisteja, kuunneltiin hyvää musiikkia ja otettiin rennosti. Pitkän kamppailun jälkeen meidän ryhmä (!) selviytyi voittajaksi! Musavisan jälkeen loppuilta oli vapaa-aikaa, ja sen vietimme kokoajan yhdessä hengaillen. Niin laiturilla, ulkona kuin mökissäkin. Oli ihan mahtava ilta; naurettiin, juteltiin, kerrottiin tyhmiä juttuja ja pidettiin hauskaa. Tämän illan aikana porukka läheni hirveästi!

Seuravana aamuna oli pelätty ja odotettu päivä: vaellus. Rinkka painoi ja alussa olin epäluuloinen. Mitä enemmän kilometrejä kertyi, sitä enemmän pidin vaeltamisesta, josta yllätyin positiivisesti. Matka taittui alussa melko nopeasti, loppua kohden hitaammin. Kun puoli matkaa oli kävelty, oli Markku vastassa vesikanistereiden kanssa, jotka tulivat enemmän kuin tarpeeseen! Osa porukasta jätti vaeltamisen kesken siinä vaiheessa, ja loput jatkoivat Kälviälle asti. Kaikista kivoimmat osat kävelystä oli vaelluksen viimeisissä vaiheissa, kun maisemiin tulivat Kälviän tuttuja paikkoja. Kalliojärven polku, ohrapellot, Hietalantie... Hetken mielijohteesta päätin kävellä kotiin asti, joten ylitin itseni tuplasti. Vaellus oli venynyt yli kahteenkymmeneen kilometriin plus muutaman kilometrin kotimatkani. Enempää ei iloisempi – ja väsyneempi – voinut olla.

En olisi uskonut, että ryhmästämme tulisi parin päivän ja yhden yön aikana näinkin paljon tiiviimpi, mutta mahdollistahan se on. Ja äärettömän huippua! Nyt on entistä mukavampi jatkaa opiskelua läheisemmän ryhmän kanssa, mikä tekee koulupäivistäkin paljon hauskempia. Kokonaisuudessaan retki oli ihan mahtava, niin ihmisten kuin ohjelmankin puolesta! Vaellus oli koko jutun kruunu, joka teki leiristä varmasti unohtumattoman kokemuksen.

Veera Hautamäki