Lukion ja yläkoulun yhteinen joulujuhla 17.12.2015

Sanna ja Leevi solisteina lukiolaiset esittivät joululaulun Varpunen jouluaamuna, "Rautavarpunen".  Musiikin opettajamme Esa Klapuri oli tehnyt kappaleeseen uuden raikkaan sovituksen.

Tuttu jouluevankeliumi sai tällä kertaa modernin käsittelyn näytelmän muodossa.

Kolme paimenta näkivät työn touhussa tähden ja lähtivät sen johdattamana katsomaan lasta.

Kuningas Herodes uhkasi tappaa kaikki vastasyntyneet poikalapset ja Josef ja Maria joutuivat pakenemaan. Mutta heidän ei tarvinnut pelätä, sillä Jeesus on koko maailman lapsi.

Anneli Kauppi

Pikkujoulu 26.11 Villa Elbassa

Aloitimme päivän pitämällä oppilaskunnan kokouksen, johon kaikki opiskelijat osallistuivat. Tuloksena oli ideoita kuluvan lukuvuoden toiminnasta sekä uuden lukion käytänteiden ideointia.

Päivämme jatkui mukavalla yhdessäololla ja joulutunnelmaan virittymisellä Villa Elbassa.

Ruokailun jälkeen jakaannuimme joukkueiksi ja kilpailimme etsimällä oppilaskunnan piilottamia piharasteja.

Rastissa ollut tehtävä tuli ratkaista ja esittää vastaus tuomaristolle, jonka jälkeen sai luvan etsiä seuraavaa rastia.

Voittajien on helppo hymyillä!

Päivän päätteeksi leikimme Idan johdolla jouluaiheista Bumtsibumia!

Anneli Kauppi

Eräretki 2015

Syyskuun vaihtuessa lokakuuhun starttasi Lucina Hagmanin lukion kaikkien aikojen viimeinen eräretkikurssi. Kurssille osallistui yhteensä 19 abi- ja seniorivuoden opiskelijaa. Lisäksi joukon johtajana toimi opettajamme Jouko. Yleensä retki on ollut junioreille, mutta lukiomme tulevasta lakkautuksesta johtuen, koulussamme ei junioreita ole tällä hetkellä laisinkaan, joten retki suuntautui mahdolliseksi sekä abeille että senioreille.

Ensimmäisen jakson aikana oli pari palaveria, joissa käytiin läpi mitä retki pitää sisällä sekä mitä tarvitaan mukaan. Meidät jaettiin muutamaan ruokaryhmään, joille jokaiselle oli oma trangia eli retkikeitin. Minun ruokaryhmässä oli Rebekka ja Sanna. Parille ryhmälle riitti trangiat koululta, muissa ryhmissä täytyi sopia kuka voi tuoda oman kotoa, jos sellainen löytyy. Koululta saatiin mukaan pastaa, makaronia, säilykelihapullia sekä aamupuurot. Muut eväät hommattiin itse. Minä otin mukaan näiden lisäksi mm. tonnikalaa, leipää ja energiapatukoita.

Torstaiaamuna lähdimme minibussilla kohti Lohtajan Hakuntia 20 ihmisen joukkona, mistä
matka jatkui vaeltaen rantahietikkoa pitkin. Matkaa oli edessä ensimmäiselle päivälle 12 kilometriä. Sää ei ollut aurinkoisin, mutta ei myöskään huonoimmasta päästä. Tuuli tuiversi jonkin verran, mikä ei kuitenkaan haitannut rannalla kävelyä. Hiekalla kulkeminen oli osittain raskasta, sillä hiekka oli pehmeää ja heilui kenkien alla. Mitä lähempänä rantaviivaa käveli, sitä kovempaa maa oli.

Reilun tunnin matkan jälkeen pidimme lounastauon Lahdenkroopin laavun tuntumassa kello 11 aikoina. Jouko kävi pikaisesti läpi trangian käytön, jonka jälkeen ruokailuaikaa oli vajaa tunti. Ryhmät etsivät itselleen mukavan ja tasaisen paikan, jossa ruuanvalmistus kävi joutuin. Söimme lounaaksi pastaa ja itse otin lisäksi myös ruisleipää. Minulla ei ollut tuolloin vielä juurikaan nälkä, mutta syödä täytyi, kun sen aika oli. Syötyämme jatkoimme matkaa, katse jo suunnattuna kohti ohtakarin leirikeskusta.  Reitti kulki puolustusvoimien ampua-alueelta, jossa vastaan tuli mm. tähystystorneja sekä juoksuhauta. Kalsonnokan maalialueelle emme saaneet lupaa mennä, joten alue täytyi kiertää.

Leirikeskukseen saavuimme kolmen jälkeen. Haimme majoituskortit ja hajaannuimme omiin mökkeihin 3-4 hengen porukoissa. Minun mökissäni oli Leena ja Anne-Mari. Kun olimme asettuneet aloillemme, oli vuorossa päivällinen – säilykelihapullaa ja makaronia. Makaronilihapulla -seokseen lisäsin vielä tonnikalaa mukaan. Kyllähän siinä mahan täyteen sai, vaikkei mitään parasta makuelämystä tuottanutkaan. Harmillisesti saan vatsanväänteitä useista purkkiruoista, eikä lihapullat tuottaneet poikkeusta. 

Jouko oli määrännyt Olavin ja Konstan sytyttämään saunanpesään valkean. Ruoan jälkeen sauna oli jo valmis, jolloin ensimmäinen saunavuoro oli tytöillä. Pieni rentoutumishetki maistui varsin hyvältä päivän urakoinnin päätteeksi. 

Kun kaikki halukkaat olivat käyneet pesulla oli aika Joukon perinteiseen musavisaan. Leikkimieliseen visaan osallistuttiin joukkuettain. Musiikki oli lähinnä vanhoja hittejä, sekä Joukon suosikkibiisejä. Joidenkin kappaleiden välissä hän muisteli ääneen omia muistoja ja kokemuksia lauluihin. 

  

Myöhemmin kävimme osan porukan kanssa paistamassa makkaraa ja pinaattilättyä leirikeskuksen kodassa. Jälleen Olavi ja Konsta saivat toimia sytytysmestareina hieman Taunon apua käyttäen. Kyllä siitä loppujen lopuksi hyvät hiillokset saatiin sekä maukkaat makkarat. Syönnin jälkeen osa lähti nukkumaan ja osa jäi vielä hengailemaan kodalle. Siellä saatiinkin tuuma alkaa leikkimään pimeääpiilosta. Sopiva lauma saatiin kokoon ja pari tuntia vietettiin toisia etsien. Täytyy myöntää, että välillä ihan pelotti olla pimeässä pienen myrskyn keskellä, mutta siitäkin selvittiin. Pian kello olikin jo yli yhden ja päätimme lähteä nukkumaan, jotta jaksaisimme seuraavan päivän koitoksen.

  

Herätys oli kahdeksalta. Aamu alkoi utuisessa säässä, kovaa tuulta ja siihen päälle vielä sadetta. Teimme aamutoimet ja keiteltiin aamupuurot pihalla. Jouko ilmoitti, että matka jatkuukin vasta tunnin suunniteltua myöhemmin, koska hän ajatteli parhaaksi katsoa jos ilma vähän laantuisi. Myös matkaa lyhennettiin jonkin verran alkuperäisestä 8 kilometristä. 

  Ei kestänyt kuitenkaan kauaa, kun sade jo lakkasi ja lähdimme vaeltamaan kotia kohti. Tuuli oli ankara aukeilla paikoilla. Siihen pystyi suorastaan nojaamaan kaatumatta. Pian selvisimme suojaisempaan paikkaan, jolloin tuulta ei enää edes huomannut. 

Matka sujui pitkospuita pitkin sukkelasti, vaikka välillä askel painoikin edellispäivän vaelluksesta. Pidimme yhden vajaan 10 minuutin paussin matkan puolessa välissä, jolloin kerkesi haukkaamaan jotain pientä ja juomaan. Paussin jälkeen käveltiin vielä noin tunti. Matka päättyi Ohtakarin tielle, mistä bussi nouti meidät parin minuutin odottelun jälkeen. Olihan se mukava tunne, kun pääsi bussiin istumaan ja tiesi reissun olevan nyt takana päin. Hieman harmitti, kun matkaa lyhennettiin, sillä olisin jaksanut enemmänkin ja porukassa oli mukavaa.  

 

Mielestäni maasto oli mukavempaa kävellä paluumatkalla metsässä polkuja pitkin, kuin rannikolla hiekalla. Rannalla kuitenkin näki meren toisella puolen, mikä taas toi iloa sille reissulle. Olin mennyt kyseisen reitin osittain jo kerran aikaisemmin, joten osasin jo vähän ennalta varautua mitä reitti tuo tullessaan. Ruokaa riitti hyvin ja maha oli sopivasti täynnä koko ajan. 

  Loppuun vielä kiitoksen sana Joukolle. Oli muvakaa, kun eräretki toteutui ja kaikilla oli mahdollisuus lähteä sinne. Päivämäärästäkin hieman taisteltiin, mutta sekin saatiin lopuksi sovitettua. Tällaiset retket ovat aina mukavia piristyksiä normaaliin kouluarkeen, saisi olla minun puolestani enemmänkin. Nyt olen taas yhden hyvän kokemuksen rikkaampi ja iloinen siitä.

Teksti: Jenna Vähähyyppä
Kuvat: Valtteri Lamberg

Lukuvuoden 2014-2015 päätös

Juniorien ja seniorien lukuvuoden päätöstilaisuus pidettiin lauantaina 30.5.

Tilaisuuden aluksi Sanna Junkkila, Milena Myllykangas ja rehtorimme Markku Anttila esittivät Allu Tuppuraisen sanoittaman ja säveltämän Milli Menninkäisen laulun.

Tilaisuudessa lukuvuoden aikana ansioituneita opiskelijoita muistettiin stipendeillä, sanakirjoilla ja muilla pienillä kirjalahjoilla.

Opiskelijat valitsivat keskuudestaan hymytyttö ja -poika patsaan saajat. Tänä vuonna hymytytöksi valittiin Oona Pihlaja ja hymypojaksi Arttu Salo, palkintoja jakamassa opiskelijakunnan edustaja Jussi Kauppinen.

Seniorien kokoonpano Melody Pops eli Sanna Junkkila, Leevi Jukkola, Oskari Puumala ja Milena Myllykangas esittivät Anssi Kelan kappaleen 1972.

Tuokiomme päätteeksi suvivirren tutut sävelet ja säkeet saattelivat meidät ansaitulle kesälomalle.

Turvallista, rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille :-)

Ylioppilasjuhla

Ylioppilasjuhla käynnistyi Sanna Junkkilan ja Milena Myllykankaan herkällä esityksellä laulusta Maailma on kaunis. Laulun on sanoittanut Vexi Salmi ja säveltänyt Kassu Halonen.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille 
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille 
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta 
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille 
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

Tervehdyssanat lausui lehtorimme Marjut Kontiokoski. Hän toivotti seuraavan runon säkein onnea tuleville ylioppilaille:

On teillä tänään juhlapäivä,

pois heittäkäätte huolen häivä!

Tulevaisuus teitä kantaa,

rohkeutta reppuun antaa.

Unelmia vaalikaatte,

voimaa niistä siipiin saatte.

Myötätuulta purjeisiin,

elon kaikkiin haasteisiin!

Seurakunnan tervehdyksen esitti Sirpa Klapuri. Hän toi puheessaan esille kolme tärkeää asiaa, jotka kannattelevat nuoriamme heidän luotsatessaan elämässään eteenpäin. Nämä asiat ovat siivet, juuret ja siunaus.

 Rehtori Markku Anttila totesi puheessaan lukiokoulutuksen olevan muutosten edessä. Oma lukiomme toimii enää yhden lukuvuoden ja syksyllä 2016 aloittaa toimintansa yhdistynyt Kokkolan suomalainen lukio. Samalla otetaan vaiheittain käyttöön uusi opetussuunnitelma. Koska tuntijako ei juurikaan muutu, uudessa lukiossa keskitytään enemmän pedagogiikan ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Omat haasteensa tuovat myös syksyllä 2016 alkavat ensimmäiset sähköiset ylioppilaskirjoitukset.

Seuraavassa ylioppilaamme juuri todistusten ja lakkien saannin jälkeen valmiina kuulemaan rehtorin sanat: ” Olette nyt ylioppilaita ja voitte laittaa sen merkiksi ylioppilaskin päähänne”.

Olemme Lucina Hagmanin lukion uudet ylioppilaat!!

Puheessaan tuoreille ylioppilaille rehtori kiitti hyvin sujuneesta yhteistyöstä ja ystävyydestä, joka kolmen vuoden aikana on muodostunut. Puheesta poimittuna mm. seuraavat Mika Waltarin säkeet:

Kuka on kirjojen lukijan vertainen,

ilo ja tyydytys on moninkertainen.

Tyynesti istuu hän kuusen alla,

ajatus liitelee korkealla.

Sydämeltäkin putoaa kivi,

kun on kirjoja komea rivi.

             - Mika Waltari, mietelmä 1936

Ylioppilaan puheen piti Ilmari Kallinen. Hänen humoristisessa puheessaan muisteltiin lukio-opiskelun vaiheita, sen mieleenpainuvimpia kohokohtia kuin myös niitä vaikeitakin hetkiä. Hän muisteli mm. kuinka oppilaskunta otti kantaa lukiomme säilyttämisen puolesta ja totesi, että he ovat saaneet valmistua ylioppilaiksi omasta mielestään parhaasta opinahjosta. Hyvä henki opiskelijoiden kesken ja huolehtivat opettajat ovat auttaneet jaksamaan ja ponnistelemaan hyvien tulosten eteen tietenkään unohtamatta omalta perheeltä saatua tukea.

Onnea kaikille Lucina Hagmanin lukion kevään 2015 uusille ylioppilaille :-)

Anneli Kauppi

Vappuaatto

Lukion väen pienimuotoisessa tilaisuudessa vappuaattona 30.4. juhlimme kevään tuloa ja samalla hyvästelimme vanhan rakkaan koulurakennuksemme.

Ohjelmassa oli yhteistoimintaviikolla tehdyn lyhytelokuvan ensiesitys sekä opiskelijoiden laatima leikkimielinen tietovisa, jonka kysymykset liittyivät koulumme historiaan.

Tietysti meillä oli simaa ja munkkeja sekä naamiaisasut :-)

Tilaisuutemme lopuksi rehtorimme Markku Anttila muisteli puheessaan koulun pidon aloitusta Kälviällä ja myös oman lukiorakennuksemme kokemia vaiheita.

Vuonna 1858 annettu asetus määritteli yleispiirteisesti kansakoulun perustamisen. Tuohon aikaan Kälviällä kirjasivistystä jakoivat kirkon lisäksi rakennusmestari K. Renell Marttilan talossa ja lukkarikokelas A. Harju kotonaan Ruotsalossa.

Juho Siirilän vuonna 1871 aloittamasta lasten koulusta tuli vuonna 1877 kuntakokouksen päätöksellä yksityinen kouluyhtiö, jonka johtoon Siirilä nimettiin. Parikymmentä vuotta myöhemmin kunta päätti ottaa tämän Kirkonkylän koulun kunnan haltuun. Myöhemmin koulupiirejä lisättiin ja oman koulunsa saivat mm. Ruotsalo, Välikylä, Ridankylä ja Peltokorpi.

Kansalais- ja yhteiskoulutoiminta käynnistyivät Kälviällä 1950-luvun puolessa välissä.

Vuonna 1967 Kälviän kunnanvaltuusto kunnallisti yhteiskoulun ja kesällä 1969 valtioneuvosto luvalla koulu muutettiin kunnan koululaitokseen kuuluvaksi keskikouluksi.

1.8.1974 Kälviällä alettiin siirtyä asteittain vanhasta kansa- ja yhteiskoulujärjestelmästä peruskouluun.

Syksyyn 1992 asti kälviäläiset nuoret joutuivat käymään lukionsa naapurikunnissa. Vuosien ponnistelujen jälkeen valtioneuvosto antoi syksystä 1992 luvan Kälviän lukion toiminnan aloittamiseksi.

Kälviän lukion ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat keväällä 1995. Kevään 2016 ylioppilaat jäävät historiaan lukion viimeisinä ylioppilaina.

Tilaisuutemme päättyi seuraavan herkän runon säkeisiin:

Vain metsän hiljaisuus
Ja äänet asemalta: unta nään...
Kuin ikuisuus
On siitä, kun mä tähdet löysin...
Herään varjoon kuun
Ja syliis tuun, kun katsot pimeään,
Pian muistot kasvaa aamun hämärään...

Niin paljon muistetaan,
Kuin laulut Laulumaan.
Ei muistot suostu jäämään ruostumaan
Paikoilleen
Kuin vanhat polkupyörät sateeseen...
Kuin vanhat polkupyörät sateeseen...

Niin aamuun valvotaan
Ja tuulikanneltaan
Yö soittaa tähtiin asti särkyen
Ja eilinen
Kuin viivyttelee meitä katsellen...

Vain metsän hiljaisuus
Kuin ikuisuus jää meihin elämään,
Kun muistot kasvaa aamun hämärään...

Anneli Kauppi