Lucina Hagmanin Lukio

Juhlan musiikkiesityksistä vastasivat Niina Kykyri (laulu), Noora Kallioinen (piano) ja Esa Klapuri (kitara).

Kuulimme herkät tulkinnat Juha Tapion kappaleesta Raikas tuuli sekä Johanna Iivanaisen säveltämän ja Sinikka Svärdin sanoittaman Pieni hiljainen onni.

Pieni hiljainen onni (säv. J. Iivanainen, san. Sinikka Svärd)

Räsymaton raidoilla varpaat kippuralla,

Ikkunasta aamu kurkistaa.

Keitän kohta kahvia ja juon sen verannalla,

Maistan mummon marjapiirakkaa.

Haen lehden aamutakissa ja tohveleissa, harakoille huikkaan huomenen.

Hukkaan menee aikani jos kuljen kulisseissa, tässä kaikki, mitä tarvitsen.

Tämä pieni hiljainen onni, sen löysin kun etsinyt en.

Kun suljin hetkeksi silmät ja istuin haaveillen.

Tämä pieni hiljainen onni on tyhjissä käsissä vain, ja kun kerroin muillekin siitä, yhä enemmän onnea sain.

Tuolla istuu orava kuusenkäpy suussa. Ruohikossa kaste kimmeltää.

Kaksi pikku varpusta vain vaiti luumupuussa, vailla huolta, vailla ikävää.

Istun yhä korituolissa ja nautin tästä, kiirettä kun ei oo mihinkään.

Karsin kaiken joutavan nyt vihdoin elämästä, kaksin käsin tartun tärkeimpään.

Apulaisrehtori Anneli Kauppi välitti rehtorimme Markku Anttilan tervehdyssanat juhlaan:

Haluan toivottaa teidät kaikki - pian ylioppilaslakkinsa saavat uudet ylioppilaat, juhlayleisön, opettajat ja lukion henkilökunnan lämpimästi tervetulleiksi Lucina Hagmanin lukion kevään 2016 ylioppilasjuhlaan. Toivotan terveiseni samanaikaisesta Kiviniityn lukion juhlatilaisuudesta.

Haluan kiittää kaikkia tämän päivän eteen töitä tehneitä - pian ylioppilaiksi julistettavia nuoria, äitejä, isiä, isovanhempia, ystäviä ja sukulaisia sekä tuttuja. Tähän päivään tulo on vaatinut paljon työtä. Se on kuin on elämä itsessään kaikkine vivahteineen - iloineen ja suruineen sekä nauruineen ja kyyneleineen.

Kälviän kunnanhallituksen saatua lukiokoulutuksen järjestämisluvan, aloitti Kälviän lukio toimintansa jo samana syksynä vuonna 1992 ensimmäisten opiskelijoidensa voimin. Lukion kolme ensimmäistä vuotta olivat unohtumattomia - kaikki suunniteltiin ja tehtiin ensimmäistä kertaa. Perinteet eivät olleet painolastina. Lukion ilmapiiri oli nuorekas ja opiskelijamäärä kasvoi nopeasti. Opiskelijoiden saavuttamat tulokset olivat myös hyviä.

Lukion alkuvuosien taivalta viitoitti nuorisosasteen koulutuskokeilu. Kokeilu antoi opiskelijoille valinnan vapautta kurssivalintojen toteuttamisen osalta. Kokeilu jätti jälkeensä hyvän muiston - opiskelijat motivoituivat valinnaisuudesta. Tänäkin päivänä keskustellaan lukion valinnaisuudesta – sen tarpeellisuudesta tai uhasta.

Lukio on muuttunut ja muutoksessa perinteistään huolimatta. Tulevana syksynä otetaan käyttöön lukion uusi opetussuunnitelma. Sähköiset ylioppilaskirjoitukset käynnistyvät vaiheittain muuttaen perinteisen työskentelyn kokonaisuudessaan sähköiseksi vuoteen 2019 mennessä.

Kokkolan, Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kuntaliitos 1.1.2009 käynnisti monien muiden toimien ohella myös lukiokoulutuksen kehittämistyön. Vuoteen 2014 mennessä laadittiin kolme lukiokoulutuksen kehittämisraporttia tai -selvitystä, joiden pohjalta Kokkolan kaupunginvaltuusto päätti syksystä 2016 alkaen perustaa Kokkolan suomalaisen lukion, joka toimii Kiviniityn ja Kokkolan yhteislyseon toimipaikoissa.

Lukiokoulutus lakkaa fyysisesti Kälviällä. Keväällä 1995 lakitettiin ensimmäiset Kälviän lukion ylioppilaat ja nyt keväällä 2016 Lucina Hagmanin lukion viimeiset ylioppilaat. Ensimmäisenä lakkinsa sai vuonna 1995 Petra Pohjoismäki ja kevään 2016 juhlassa viimeisenä lakkinsa saa Jenna Vähähyyppä. Petran ja Jennan väliin on mahtunut monta tarinaa ja 780 ylioppilasta näiden vuosien aikana.

Kokkolan suomalaisen lukion toiminnan käynnistyminen 1.8.2016 jättää paljon taakse. Samalla se tuo tullessaan myös paljon uutta, uusia käytänteitä ja toimintatapoja, uutta yhteisöllisyyttä, toivottavasti myös mahdollisuuden entistä laadukkaampaan lukiokoulutukseen ja sen kehittämiseen. Kiviniityn lukion, Kokkolan yhteislyseon lukion ja Lucina Hagmanin lukion opiskelija – ja henkilökunta yhdistyy yhdeksi yhteiseksi Kokkolan suomalaisen lukion opiskelija – ja henkilökunnaksi.

Tänä päivänä voimme kiittää niitä kaikkia jotka ovat kulkeneet yhteistä polkuamme näiden vuosien aikana – osa heistä pidempään ja osa lyhyempään. Kiitos kuuluu kuitenkin kaikille.

Haluan kiittää myös siitä ystävyydestä, joka työyhteisössämme - niin lukion kuin yläkoulun henkilökunnan keskuudessa on vallinnut näiden vuosien aikana. Se jättää jälkeensä lämpimän muiston. Lukiosta muistoksi jää myös Lucina Hagmanin nimi - nimi jää jatkamaan sivistysperinnettä Kälviällä Lucina Hagmanin yläkouluna. Tervetuloa ja kiitos.

Ystävällisin terveisin Markku Anttila, Lucina Hagmanin lukion rehtori, suomenkielisen lukiokoulutuksen johtava rehtori.

Seuraavaksi seniorit esittivät kirjoittamansa runokuvaelman abiturientin elämästä.

Kohtalona Käläviä

Olipa kerran elämä,

joka alkoi syntymästä.

Olivat vuodet kuluneet

ja lukion ovet auenneet.

Oltiin iloisin mielisin ensimmäisenä päivänä,

unelmat murskattiin toisena hetkenä.

Juniori-iltana katoilla pompittiin,

sitten toruja vastaanotettiin.

Seljesin soilla rämmittiin,

koko paikka kirottiin.

Unettomia öitä,

läksykasoja.

Kotiesseitä,

kokeita.

Elämä ei ole ruusuilla tanssimista

mutta välillä parketilla valssaamista.

Tytöillä hienot mekot ja pojilla puvut,

paikalla kaikkien suvut.

Kuha saa lakin päähän,

se riittää.

Ja muistakaa:

aina KOHTALONA KÄLÄVIÄ.

Seurakunnan tervehdyksen juhlaan toi Sirpa Klapuri.

Juhlapuheen piti Anu Leena Koskinen. Hän kuuluu ensimmäisenä Kälviän lukiosta vuonna 1995 valmistuneiden ylioppilaiden joukkoon.

Anu Leena muisteli puheessaan omia lukioaikoja lämmöllä. Hän oli mm. tehnyt kyselytutkimusta siitä, millaisiin ammatteihin hänen silloiset luokkatoverit olivat päätyneet. Aikamoinen ammattien kirjohan siitä syntyi! Hän kertoi omista lukioaikaisista haaveistaan toimittajan ammatista, omasta opiskelustaan ja nykyisestä työstään toimittajana. Hän kehotti uusia ylioppilaita luottamaan siihen, että elämä kantaa ja oikeat ratkaisut aina löytyvät. Vastoinkäymisiä voi välillä tulla, mutta ne voitetaan ja omiin unelmiin kannattaa uskoa.

Todistusten jaon jälkeen koitti odotettu hetki, jolloin ylioppilaat lakitettiin.

Ylioppilastutkintolautakunnan minulle suomin valtuuksin julistan teidät ylioppilaiksi. Voitte laittaa ylioppilaslakin päähänne!

Anneli Kauppi piti puheen uusille ylioppilaille:

Tämän kevään ylioppilaskokeessa äidinkielen esseekokeen eräs aihe kehotti teitä pohtimaan miksi sivistystä tarvitaan. Virikkeenä oli kuvataitelija Samuli Heimosen teksti. Tuossa tekstissä Heimonen mielestäni ansiokkaasti kuvailee sivistyksen olemusta ja sen ilmenemismuotoja. Hän sanoo sivistyksestä seuraavaa:

”Tieto ei ole sivistystä. Sivistystä on se, kuinka tieto käytetään kaikkien hyväksi ja on kaikkien saatavilla.

Sivistys on sitä, että näkee itsensä yli. Maailma ei ole mitoitettavissa vain omien tarpeiden, ihanteiden ja arvojen kautta. Sivistynyt ihminen näkee yksityiskohdan osana kokonaisuutta.

Sivistys ei ole periaatteita. Maailma muuttuu ja ihmiset muuttuvat hitaasti sen mukana. Sivistys on joustavuutta arvioida periaatteitaan uudelleen.

Sivistys ei ole suosittua. Sivistys on ruokaa tarjoavan käden puremista, koska sivistys liittyy totuuteen, ja totuudessa pitää pysyä.

Sivistys on paikan vaihtamista. Sivistys on kykyä eläytyä toisen ihmisen elämään.

Sivistys on heikomman puolustamista vailla omaa hyötyä. Niiden joilla on ääni, pitää käyttää sitä heikompien tai äänettömien puolesta.

Jos itseään lakkaa sivistämästä, lakkaa olemasta sivistynyt ihminen. Se voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa. Sivistys on jatkuvaa taistelua kyynisyyttä, valmiita ajatuksia, välinpitämättömyyttä ja tietämättömyyttä vastaan.

Sivistys on nöyryyttä ymmärtää, miten vähän voi tietää.”

Lukiokoulutuksessa otetaan uusi opetussuunnitelma käyttöön syksyllä 2016. Toinen lainaukseni on tämän uuden opetussuunnitelman arvoperustaa koskevasta luvusta, jossa sivistystä kuvaillaan mm. seuraavasti:

” Sivistys on yksilöiden ja yhteisöjen taitoa tehdä ratkaisuja eettisen pohdinnan, toisen asemaan asettumisen ja tietoon perustuvan harkinnan avulla. Sivistykseen kuuluu taito ja tahto käsitellä inhimillisten pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välisiä ristiriitoja eettisesti, myötätuntoisesti ja ratkaisuja etsimällä. Sivistys ilmenee huolenpitona, avarakatseisuutena, laaja-alaisena todellisuuden hahmottamisena ja sitoutumisena toimintaan myönteisten muutosten puolesta. Lukion sivistysihanteena on pyrkimys totuuteen, inhimillisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.”

Nämäkin kaksi esimerkkiä osoittavat, että sivistyksen käsite on monipuolistunut vuosikymmenten kuluessa. Tapamme opiskella ja tehdä työtä ovat paljolti muuttuneet ja nykyään korostetaan myös tunneälyn merkitystä.

Te olette lukioaikananne hankkineet laajan yleissivistyksen ja kehittäneet taitojanne toimia erilaisissa yhteisöissä, ilmaista itseänne ja vuorovaikuttaa erilaisten ihmisten kanssa. Suuntaatte täältä uusiin opinahjoihin, joissa keskitytte valitsemanne alan ammatillisten taitojen hankkimiseen ja hallintaan. Lukioaika on valmentanut teitä ajatukseen elinikäisestä oppimisesta. Tulevassa työelämässä teidän täytyy sopeutua jatkuvaan muutokseen ja organisaatioiden ja välineiden kehitykseen. Kansainvälisyys ja globaali yhteistyö on arkipäivää. Maailmanlaajuisesti väestönkasvun hallinta, luonnonvarojen riittävyys, ympäristöstä ja luonnosta huolehtiminen sekä tasa-arvoisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen ovat asioita, joiden ratkaisemisessa tarvitaan tuota opetussuunnitelmassakin mainittua eettistä pohdintaa yhdistettynä hyvään tiedolliseen ammattitaitoon.

On todennäköistä, että olemme merkittävän teknologisen vallankumouksen kynnyksellä. Aalto-yliopiston professorin Jarno Limnéllin mukaan teknologiaa kehitetään ja innovoidaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Digitalisointi, robotisointi, automatisointi sekä keinoälyn ja nanomateriaalien kehitys ovat aikamme valtasuuntauksia. On ennustettu, että seuraavat 20 vuotta muuttavat maailmaa enemmän kuin edelliset 200 vuotta. Kuitenkin ihminen ratkaisee sen, mitä uuden tekniikan annetaan tehdä ja mitä sen pitäisi tehdä. Toistaiseksi vain ihmiset voivat tehdä eettisiä ja moraalisia valintoja. Limnéllin mukaan teknologiakeskeisyydestä on siirryttävä ihmiskeskeisyyteen. Muutosta on ohjattava tärkeinä pidettyjen arvojen suuntaan ja teknologiaa kehitettävä eettisesti kestävällä pohjalla ja ihmisten osaamisesta huolehtien.

Te, hyvät ylioppilaat, olette näitä tulevaisuuden innovaatioiden, ratkaisujen ja päätösten tekijöitä. Olkaa elämälle uteliaita, tiedonjanoisia ja avarakatseisia. Suhtautukaa tulevaisuuteen päättäväisesti ja rohkeasti. Haastakaa itseänne ja huomatkaa kuunnella myös muita. Muistakaa, että maailma ei ole mustavalkoinen vaan, että on monia totuuksia ja kaikilla on oma tarina kerrottavana.

Seuraavan Satu Hassin runon säkein haluan lämpimästi onnitella teitä valkolakista ja toivottaa teille turvallista ja rikasta matkaa suunnatessanne täältä uusiin haasteisiin.

Järjen vastakohta ei ole tunne

vaan tyhmyys

lämpöä ei sammuta äly

vaan tylyys

luja ei ole sama

kuin kova

herkän ei tarvitse olla

heikko

myötätunto ei vaadi

alistumista

yksinkertaisuus

ei rumenna

hinta

ei takaa arvoa

ystävän käsi

ei vangitse

harkinta

ei jäädytä sydäntä

pieni

voi olla tärkeä

iso

vähäpätöinen

suuressa kengässä voi asua

pieni sielu

lapsessa

avara sydän.

Ylioppilaan vastauspuheenvuoron piti Valtteri Lamberg.

Arvoisat juhlavieraat, opettajat, sekä ensimmäiset ja viimeiset Kälviällä tuotetut ylioppilaat! On suuri kunnia seistä edessänne pitämässä lukiomme historian viimeistä ylioppilaan puheenvuoroa. Tahdon näin aluksi kiittää opettajia ja muuta koulun henkilökuntaa kaikesta meidän hyväksemme tehdystä työstä ja annetusta tuesta. Nämä kolme vuotta ovat olleet sangen mukavia. On ollut helppo käydä lukiota omalla kotipaikkakunnalla, jossa opetus on ollut henkilökohtaista. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänään se tarkoittaa meidän lukio-opintojemme lisäksi Lucina Hagmanin lukiota.

Pyysin luokkatovereitani kommentoimaan näitä kolmea vuotta muutamalla sanalla tai lauseella ja lopputuloksena sain kuulla seuraavaa:

“Kyllä sitä linnassakin istutaan, ja jotku enemmän kuin 3 vuotta”

“Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.”

Oli joukossa muutama positiivinenkin, mutta eihä ne ollu yhtä hauskoja. Hyvä kuulla, että ainakin jotain muistoja jäi mieleen tästä taipaleesta joka alkoi noin kolme vuotta sitten. En tiedä aavistiko kukaan, että lukioaika olisi elämiemme tähän asti tärkeintä ja nopeakulkuisinta aikaa.

Juniorivuosi meni ohi silmän räpäyksessä. Aluksi hieman kiipeiltiin hallin katolle, kurkittiin vaellusreissulla tyttöjen mökin ikkunasta ja meuhkattiin kuin mitkäkin yläkoululaiset (HUIH), onneksi pian arki painoi päälle ja oli ryhdistäydyttävä. Silloin meillä oli ryhmäohjaajia jopa kaksi kappaletta, Pirjo ja Marjut. Oli varmaan sen verran paimentamista. Ryhmänohjaajakokoonpano kuitenkin muuttui ja lopussa meitä ohjasti pirteä Ida.

Suht helpon ja hymyssä suin vietetyn juniorivuoden jälkeen alkoi seniorivuosi ja mitäpä tuosta muuta sanoisi kuin, että “ei ikinä enään.” Sekin vuosi kuitenkin hujahti ohi ja pian olikin abivuoden, eli sen suuren loppuhuipennuksen vuoro. Ensimmäisenä vuonna meille oli sanottu, että turhaan huolehdimme ylioppilaskirjoituksista, seniorivuonna kehoitettiin lepäämään vielä kun voimme ja sitten abivuoden alussa kyseltiin jo onko lukeminen aloitettu.

Nämä kolme vuotta mahdollistivat kasvun harppauksissa. Oli opittava vastuullisemmaksi koulussa ja sen ulkopuolellakin, varsinkin kun loppua kohden täysi-ikäisyys painoi päälle. Saimme yleissivistystä niskaamme lasteittain, ja tämän tiedon kautta mahdollisuudet jatko-opintoihin. Moni on saanut selville lukion aikana mitä haluaa tai ei missään nimessä halua tehdä tulevaisuudessa. Tiedon ja taidon lisäksi kertyi huikeita muistoja. Vahvimpana mieleen jäävät etenkin Wanhojen tanssit ja Penkkarit. Myös wanhojen tanssien jatkot, joissa istuttiin takan päällä ja penkkarimökkireissu jossa oppi uusia puolia vanhoista tutuista polttomerkkasivat itsensä aivoihin.

Kirsikkana kakun päällä saimme lukion ansiosta tämmöiset hienot lätsät, tai niinkuin vaari sanoisi, saimme lunta joutomaan päälle. Näiden lakkien ansiosta tulevina Vappuina ei enää palella päätä.

Mutta nyt ei ole vappu, vaan se kauan odotettu päivä joka on meidän päivämme. Ahkeruus ja vähän vähemmän ahkeruus palkitaan tänään ja jokainen meistä saa kuulla kyllästymiseen asti “Onnea”, tai “Onnea ylioppilaalle”. Takana on melkoinen taival opiskelun iloa ja tuskaa, muutosta, kasvua ja koulurakennusten välillä ramppaamista. Nyt on aika suunnata katse tulevaan. Mihin me kaikki päädymme parin vuoden tai vuosikymmenen päästä on arvoitus, mutta se on jokaiselle oma seikkailu kartoitettavaksi yksin tai yhdessä. Eletään päivä kerrallaan ja koitetaan näin aluksi selvitä näistä juhlista ja varsinkin illasta.

Varo maailma, sillä täältä tulevat Lucina Hagmanin lukion viimeiset ylioppilaat!

Kiitos!

Lucina Hagmanin lukio kiittää kaikkia blogia seuranneita. Tämä blogi sulkeutuu, mutta opiskelu jatkuu elokuussa 2016 aloittavassa Kokkolan suomalaisessa lukiossa, jossa yhdistyvät Lucina Hagmanin lukio, Kiiviniityn lukio ja Kokkolan yhteislyseon lukio.

Kiitos 

Tänä vuonna koulussamme toimi vapaaehtoistyöntekijöinä Lucile Ranskasta ja Giovanna Italiasta. He tulivat Kälviälle EVS:n (European Volunteer Service) kautta.

Lucille ja Giovanna

Lucile

Minä olen Lucile, olen 22 vuotias ja olen ranskalainen. Olen suemesa koska olen vappa-ehtoinen. Nyt asun Kälviällä.

Let's come back to english now, you just saw the extent of my knowledge in Finnish...

I arrived in Finland on January, 18th as a European Volunteer. Indeed, after I got my degree in Foreign Languages, I felt like I needed to have a break in my studies and gain some experience before starting a Master Program. So here I am now: working in Kälviä, assisting teachers and helping pupils (in fact I think this project was made for me: my dream job is to become a French teacher abroad!).

I enjoy living and working here: Kälviä is a small village, cosy, quiet and peaceful. I am sure I met the kindest people around Finland - and around all over the world also - and even if some shadows have darkened this experience, those first months in the Kokkola area have been truly AMAZING. I will never get rid of the beautiful landscapes around there, of the funny finnish sounds to my ears, of walking in the snow during winter, of discovering the small peculiarities in the way of living in Finland, etc.

I still have more than 2 months to live this amazing experience, and then I'll go back to France and to the daily routine I used to have, but I will also be with my family and friends and I will have amazing stories to tell them!

I hope we will meet again! Visit me whenever you want in France!

Giovanna

Hello everybody! After several ex EVS volunteers’ abstracts I had been reading before coming to Finland, now it’s my turn to write something about my experience :) I am Giovanna Tanzi, I’m 23 years old, and I come from Italy.

Why did I choose Finland? I really don’t know, it was Finland which chose me; and this has been the most rewarding experience I’ve ever done! Working in this school is really amazing and challenging, above all concerning the relationship with students. In the beginning they could seem a little bit silent and shy, as everybody in Finland, and in fact I stretched to make them talk when my project started and I had lessons with them, but as they had become more confident with me, then they began showing how warm-hearted are they. School staff is really kind and helpful, I am surrounded with plenty of teachers supporting me for every kind of problems :)

Let’s talk about Finland! Well, impressions could be really different, depending on your behavior and customs, but surely the first impact is really overwhelming! The weather, the cold, the snowstorms, the food (which is really upsetting, they just eat potatoes and soup with a lot of cream inside), the way of living totally indoor and so forth.

Anyway no worry, when the cultural shock goes away and disappears, then you begin appreciate this reality. The landscape is breathtaking with the snow and the breeze during the morning, the land vastness, the nature, and the sweets (really Finns always eat sweet things with coffee), the littles villages everywhere, houses in the middle of the woods, and the huge quantity of technologic items they are provided with.

This experience it’s what I was looking for before coming here. I graduated in Political Sciences and International Relations and I needed to go abroad to try what will be my career path in the future. In Finland people are very professional and you can acquire the best from them, and they really trust you and rely on your work, which makes you feel rather useful and satisfied.

However the worst is Finnish language! Generally speaking, one doesn’t need it to live in Finland, but once you are here, somebody could be willing to learn it. It’s not easy, and maybe easy to study, but difficult to speak and understand. Never mind!

Everything is challenging in Finland, that´s because you can feel its beauty every day. This is a country for brave and dignified people ;)