Juhlan musiikkiesityksistä vastasivat
Niina Kykyri (laulu), Noora Kallioinen (piano) ja Esa Klapuri
(kitara).
Kuulimme herkät tulkinnat Juha Tapion
kappaleesta Raikas tuuli sekä Johanna Iivanaisen säveltämän ja
Sinikka Svärdin sanoittaman Pieni hiljainen onni.
Pieni hiljainen onni (säv. J. Iivanainen, san.
Sinikka Svärd)
Räsymaton raidoilla varpaat
kippuralla,
Ikkunasta aamu kurkistaa.
Keitän kohta kahvia ja
juon sen verannalla,
Maistan mummon marjapiirakkaa.
Haen lehden
aamutakissa ja tohveleissa, harakoille huikkaan huomenen.
Hukkaan
menee aikani jos kuljen kulisseissa, tässä kaikki, mitä tarvitsen.
Tämä pieni hiljainen onni, sen löysin kun
etsinyt en.
Kun suljin hetkeksi silmät ja istuin haaveillen.
Tämä
pieni hiljainen onni on tyhjissä käsissä vain, ja kun kerroin
muillekin siitä, yhä enemmän onnea sain.
Tuolla istuu orava kuusenkäpy suussa.
Ruohikossa kaste kimmeltää.
Kaksi pikku varpusta vain vaiti
luumupuussa, vailla huolta, vailla ikävää.
Istun yhä
korituolissa ja nautin tästä, kiirettä kun ei oo mihinkään.
Karsin
kaiken joutavan nyt vihdoin elämästä, kaksin käsin tartun
tärkeimpään.
Apulaisrehtori Anneli Kauppi välitti
rehtorimme Markku Anttilan tervehdyssanat juhlaan:
Haluan
toivottaa teidät kaikki - pian ylioppilaslakkinsa saavat uudet
ylioppilaat, juhlayleisön, opettajat ja lukion henkilökunnan
lämpimästi tervetulleiksi Lucina Hagmanin lukion kevään 2016
ylioppilasjuhlaan. Toivotan terveiseni samanaikaisesta Kiviniityn
lukion juhlatilaisuudesta.
Haluan
kiittää kaikkia tämän päivän eteen töitä tehneitä - pian
ylioppilaiksi julistettavia nuoria, äitejä, isiä, isovanhempia,
ystäviä ja sukulaisia sekä tuttuja. Tähän päivään tulo on
vaatinut paljon työtä. Se on kuin on elämä itsessään kaikkine
vivahteineen - iloineen ja suruineen sekä nauruineen ja
kyyneleineen.
Kälviän
kunnanhallituksen saatua lukiokoulutuksen järjestämisluvan, aloitti
Kälviän lukio toimintansa jo samana syksynä vuonna 1992
ensimmäisten opiskelijoidensa voimin. Lukion kolme ensimmäistä
vuotta olivat unohtumattomia - kaikki suunniteltiin ja tehtiin
ensimmäistä kertaa. Perinteet eivät olleet painolastina. Lukion
ilmapiiri oli nuorekas ja opiskelijamäärä kasvoi nopeasti.
Opiskelijoiden saavuttamat tulokset olivat myös hyviä.
Lukion
alkuvuosien taivalta viitoitti nuorisosasteen koulutuskokeilu.
Kokeilu antoi opiskelijoille valinnan vapautta kurssivalintojen
toteuttamisen osalta. Kokeilu jätti jälkeensä hyvän muiston -
opiskelijat motivoituivat valinnaisuudesta. Tänäkin päivänä
keskustellaan lukion valinnaisuudesta – sen tarpeellisuudesta tai
uhasta.
Lukio
on muuttunut ja muutoksessa perinteistään huolimatta. Tulevana
syksynä otetaan käyttöön lukion uusi opetussuunnitelma. Sähköiset
ylioppilaskirjoitukset käynnistyvät vaiheittain muuttaen
perinteisen työskentelyn kokonaisuudessaan sähköiseksi vuoteen
2019 mennessä.
Kokkolan,
Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kuntaliitos 1.1.2009 käynnisti monien
muiden toimien ohella myös lukiokoulutuksen kehittämistyön.
Vuoteen 2014 mennessä laadittiin kolme lukiokoulutuksen
kehittämisraporttia tai -selvitystä, joiden pohjalta Kokkolan
kaupunginvaltuusto päätti syksystä 2016 alkaen perustaa Kokkolan
suomalaisen lukion, joka toimii Kiviniityn ja Kokkolan yhteislyseon
toimipaikoissa.
Lukiokoulutus
lakkaa fyysisesti Kälviällä. Keväällä 1995 lakitettiin
ensimmäiset Kälviän lukion ylioppilaat ja nyt keväällä 2016
Lucina Hagmanin lukion viimeiset ylioppilaat. Ensimmäisenä lakkinsa
sai vuonna 1995 Petra Pohjoismäki ja kevään 2016 juhlassa
viimeisenä lakkinsa saa Jenna Vähähyyppä. Petran ja Jennan väliin
on mahtunut monta tarinaa ja 780 ylioppilasta näiden vuosien aikana.
Kokkolan
suomalaisen lukion toiminnan käynnistyminen 1.8.2016 jättää
paljon taakse. Samalla se tuo tullessaan myös paljon uutta, uusia
käytänteitä ja toimintatapoja, uutta yhteisöllisyyttä,
toivottavasti myös mahdollisuuden entistä laadukkaampaan
lukiokoulutukseen ja sen kehittämiseen. Kiviniityn lukion, Kokkolan
yhteislyseon lukion ja Lucina Hagmanin lukion opiskelija – ja
henkilökunta yhdistyy yhdeksi yhteiseksi Kokkolan suomalaisen lukion
opiskelija – ja henkilökunnaksi.
Tänä
päivänä voimme kiittää niitä kaikkia jotka ovat kulkeneet
yhteistä polkuamme näiden vuosien aikana – osa heistä pidempään
ja osa lyhyempään. Kiitos kuuluu kuitenkin kaikille.
Haluan
kiittää myös siitä ystävyydestä, joka työyhteisössämme -
niin lukion kuin yläkoulun henkilökunnan keskuudessa on vallinnut
näiden vuosien aikana. Se jättää jälkeensä lämpimän muiston.
Lukiosta muistoksi jää myös Lucina Hagmanin nimi - nimi jää
jatkamaan sivistysperinnettä Kälviällä Lucina Hagmanin
yläkouluna. Tervetuloa ja kiitos.
Ystävällisin
terveisin Markku Anttila, Lucina Hagmanin lukion rehtori,
suomenkielisen lukiokoulutuksen johtava rehtori.
Seuraavaksi seniorit esittivät
kirjoittamansa runokuvaelman abiturientin elämästä.
Kohtalona Käläviä
Olipa kerran elämä,
joka alkoi syntymästä.
Olivat vuodet kuluneet
ja lukion ovet auenneet.
Oltiin iloisin mielisin ensimmäisenä
päivänä,
unelmat murskattiin toisena hetkenä.
Juniori-iltana katoilla pompittiin,
sitten toruja vastaanotettiin.
Seljesin soilla rämmittiin,
koko paikka kirottiin.
Unettomia öitä,
läksykasoja.
Kotiesseitä,
kokeita.
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista
mutta välillä parketilla
valssaamista.
Tytöillä hienot mekot ja pojilla
puvut,
paikalla kaikkien suvut.
Kuha saa lakin päähän,
Ja muistakaa:
aina KOHTALONA KÄLÄVIÄ.
Seurakunnan tervehdyksen juhlaan toi
Sirpa Klapuri.
Juhlapuheen piti Anu Leena Koskinen.
Hän kuuluu ensimmäisenä Kälviän lukiosta vuonna 1995
valmistuneiden ylioppilaiden joukkoon.
Anu Leena muisteli puheessaan omia
lukioaikoja lämmöllä. Hän oli mm. tehnyt kyselytutkimusta siitä,
millaisiin ammatteihin hänen silloiset luokkatoverit olivat
päätyneet. Aikamoinen ammattien kirjohan siitä syntyi! Hän
kertoi omista lukioaikaisista haaveistaan toimittajan ammatista,
omasta opiskelustaan ja nykyisestä työstään toimittajana. Hän
kehotti uusia ylioppilaita luottamaan siihen, että elämä kantaa ja
oikeat ratkaisut aina löytyvät. Vastoinkäymisiä voi välillä
tulla, mutta ne voitetaan ja omiin unelmiin kannattaa uskoa.
Todistusten jaon jälkeen koitti
odotettu hetki, jolloin ylioppilaat lakitettiin.
Ylioppilastutkintolautakunnan minulle
suomin valtuuksin julistan teidät ylioppilaiksi. Voitte laittaa
ylioppilaslakin päähänne!
Anneli Kauppi piti puheen uusille
ylioppilaille:
Tämän kevään ylioppilaskokeessa
äidinkielen esseekokeen eräs aihe kehotti teitä pohtimaan miksi
sivistystä tarvitaan. Virikkeenä oli kuvataitelija Samuli Heimosen
teksti. Tuossa tekstissä Heimonen mielestäni ansiokkaasti kuvailee
sivistyksen olemusta ja sen ilmenemismuotoja. Hän sanoo
sivistyksestä seuraavaa:
”Tieto ei ole
sivistystä. Sivistystä on se, kuinka tieto käytetään kaikkien
hyväksi ja on kaikkien saatavilla.
Sivistys on sitä,
että näkee itsensä yli. Maailma ei ole mitoitettavissa vain omien
tarpeiden, ihanteiden ja arvojen kautta. Sivistynyt ihminen näkee
yksityiskohdan osana kokonaisuutta.
Sivistys ei ole
periaatteita. Maailma muuttuu ja ihmiset muuttuvat hitaasti sen
mukana. Sivistys on joustavuutta arvioida periaatteitaan uudelleen.
Sivistys ei ole
suosittua. Sivistys on ruokaa tarjoavan käden puremista, koska
sivistys liittyy totuuteen, ja totuudessa pitää pysyä.
Sivistys on paikan
vaihtamista. Sivistys on kykyä eläytyä toisen ihmisen elämään.
Sivistys on
heikomman puolustamista vailla omaa hyötyä. Niiden joilla on ääni,
pitää käyttää sitä heikompien tai äänettömien puolesta.
Jos itseään lakkaa
sivistämästä, lakkaa olemasta sivistynyt ihminen. Se voi tapahtua
kenelle tahansa, milloin tahansa. Sivistys on jatkuvaa taistelua
kyynisyyttä, valmiita ajatuksia, välinpitämättömyyttä ja
tietämättömyyttä vastaan.
Sivistys on
nöyryyttä ymmärtää, miten vähän voi tietää.”
Lukiokoulutuksessa
otetaan uusi opetussuunnitelma käyttöön syksyllä 2016. Toinen
lainaukseni on tämän uuden opetussuunnitelman arvoperustaa
koskevasta luvusta, jossa sivistystä kuvaillaan mm. seuraavasti:
” Sivistys on
yksilöiden ja yhteisöjen taitoa tehdä ratkaisuja eettisen
pohdinnan, toisen asemaan asettumisen ja tietoon perustuvan harkinnan
avulla. Sivistykseen kuuluu taito ja tahto käsitellä inhimillisten
pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välisiä ristiriitoja
eettisesti, myötätuntoisesti ja ratkaisuja etsimällä. Sivistys
ilmenee huolenpitona, avarakatseisuutena, laaja-alaisena
todellisuuden hahmottamisena ja sitoutumisena toimintaan myönteisten
muutosten puolesta. Lukion sivistysihanteena on pyrkimys totuuteen,
inhimillisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.”
Nämäkin kaksi
esimerkkiä osoittavat, että sivistyksen käsite
on monipuolistunut vuosikymmenten kuluessa. Tapamme opiskella
ja tehdä työtä ovat paljolti muuttuneet ja nykyään korostetaan
myös tunneälyn merkitystä.
Te olette
lukioaikananne hankkineet laajan yleissivistyksen ja kehittäneet
taitojanne toimia erilaisissa yhteisöissä, ilmaista itseänne ja
vuorovaikuttaa erilaisten ihmisten kanssa. Suuntaatte täältä
uusiin opinahjoihin, joissa keskitytte valitsemanne alan
ammatillisten taitojen hankkimiseen ja hallintaan. Lukioaika on
valmentanut teitä ajatukseen elinikäisestä oppimisesta. Tulevassa
työelämässä teidän täytyy sopeutua jatkuvaan muutokseen ja
organisaatioiden ja välineiden kehitykseen. Kansainvälisyys ja
globaali yhteistyö on arkipäivää. Maailmanlaajuisesti
väestönkasvun hallinta, luonnonvarojen riittävyys, ympäristöstä
ja luonnosta huolehtiminen sekä tasa-arvoisuuden ja hyvinvoinnin
lisääminen ovat asioita, joiden ratkaisemisessa tarvitaan tuota
opetussuunnitelmassakin mainittua eettistä pohdintaa yhdistettynä
hyvään tiedolliseen ammattitaitoon.
On todennäköistä,
että olemme merkittävän teknologisen vallankumouksen kynnyksellä.
Aalto-yliopiston professorin Jarno Limnéllin mukaan teknologiaa
kehitetään ja innovoidaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan
historiassa. Digitalisointi, robotisointi, automatisointi sekä
keinoälyn ja nanomateriaalien kehitys ovat aikamme valtasuuntauksia.
On ennustettu, että seuraavat 20 vuotta muuttavat maailmaa enemmän
kuin edelliset 200 vuotta. Kuitenkin ihminen ratkaisee sen, mitä
uuden tekniikan annetaan tehdä ja mitä sen pitäisi tehdä.
Toistaiseksi vain ihmiset voivat tehdä eettisiä ja moraalisia
valintoja. Limnéllin mukaan teknologiakeskeisyydestä on siirryttävä
ihmiskeskeisyyteen. Muutosta on ohjattava tärkeinä pidettyjen
arvojen suuntaan ja teknologiaa kehitettävä eettisesti kestävällä
pohjalla ja ihmisten osaamisesta huolehtien.
Te, hyvät
ylioppilaat, olette näitä tulevaisuuden innovaatioiden, ratkaisujen
ja päätösten tekijöitä. Olkaa elämälle uteliaita,
tiedonjanoisia ja avarakatseisia. Suhtautukaa tulevaisuuteen
päättäväisesti ja rohkeasti. Haastakaa itseänne ja huomatkaa
kuunnella myös muita. Muistakaa, että maailma ei ole mustavalkoinen
vaan, että on monia totuuksia ja kaikilla on oma tarina
kerrottavana.
Seuraavan Satu
Hassin runon säkein haluan lämpimästi onnitella teitä
valkolakista ja toivottaa teille turvallista ja rikasta matkaa
suunnatessanne täältä uusiin haasteisiin.
Järjen vastakohta
ei ole tunne
vaan tyhmyys
lämpöä ei sammuta
äly
vaan tylyys
luja ei ole sama
kuin kova
herkän ei tarvitse
olla
heikko
myötätunto ei
vaadi
alistumista
yksinkertaisuus
ei rumenna
hinta
ei takaa arvoa
ystävän käsi
ei vangitse
harkinta
ei jäädytä
sydäntä
pieni
voi olla tärkeä
iso
vähäpätöinen
suuressa kengässä
voi asua
pieni sielu
lapsessa
avara sydän.
Ylioppilaan vastauspuheenvuoron piti
Valtteri Lamberg.
Arvoisat juhlavieraat, opettajat, sekä
ensimmäiset ja viimeiset Kälviällä tuotetut ylioppilaat! On suuri
kunnia seistä edessänne pitämässä lukiomme historian viimeistä
ylioppilaan puheenvuoroa. Tahdon näin aluksi kiittää opettajia ja
muuta koulun henkilökuntaa kaikesta meidän hyväksemme tehdystä
työstä ja annetusta tuesta. Nämä kolme vuotta ovat olleet sangen
mukavia. On ollut helppo käydä lukiota omalla kotipaikkakunnalla,
jossa opetus on ollut henkilökohtaista. Mutta kaikki hyvä loppuu
aikanaan. Tänään se tarkoittaa meidän lukio-opintojemme lisäksi
Lucina Hagmanin lukiota.
Pyysin luokkatovereitani kommentoimaan näitä
kolmea vuotta muutamalla sanalla tai lauseella ja lopputuloksena sain
kuulla seuraavaa:
“Kyllä sitä linnassakin istutaan, ja
jotku enemmän kuin 3 vuotta”
“Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.”
Oli joukossa muutama positiivinenkin, mutta
eihä ne ollu yhtä hauskoja. Hyvä kuulla, että ainakin jotain
muistoja jäi mieleen tästä taipaleesta joka alkoi noin kolme
vuotta sitten. En tiedä aavistiko kukaan, että lukioaika olisi
elämiemme tähän asti tärkeintä ja nopeakulkuisinta aikaa.
Juniorivuosi meni ohi silmän räpäyksessä.
Aluksi hieman kiipeiltiin hallin katolle, kurkittiin vaellusreissulla
tyttöjen mökin ikkunasta ja meuhkattiin kuin mitkäkin
yläkoululaiset (HUIH), onneksi pian arki painoi päälle ja oli
ryhdistäydyttävä. Silloin meillä oli ryhmäohjaajia jopa kaksi
kappaletta, Pirjo ja Marjut. Oli varmaan sen verran paimentamista.
Ryhmänohjaajakokoonpano kuitenkin muuttui ja lopussa meitä ohjasti
pirteä Ida.
Suht helpon ja hymyssä suin vietetyn
juniorivuoden jälkeen alkoi seniorivuosi ja mitäpä tuosta muuta
sanoisi kuin, että “ei ikinä enään.” Sekin vuosi kuitenkin
hujahti ohi ja pian olikin abivuoden, eli sen suuren
loppuhuipennuksen vuoro. Ensimmäisenä vuonna meille oli sanottu,
että turhaan huolehdimme ylioppilaskirjoituksista, seniorivuonna
kehoitettiin lepäämään vielä kun voimme ja sitten abivuoden
alussa kyseltiin jo onko lukeminen aloitettu.
Nämä kolme vuotta mahdollistivat kasvun
harppauksissa. Oli opittava vastuullisemmaksi koulussa ja sen
ulkopuolellakin, varsinkin kun loppua kohden täysi-ikäisyys painoi
päälle. Saimme yleissivistystä niskaamme lasteittain, ja tämän
tiedon kautta mahdollisuudet jatko-opintoihin. Moni on saanut
selville lukion aikana mitä haluaa tai ei missään nimessä halua
tehdä tulevaisuudessa. Tiedon ja taidon lisäksi kertyi huikeita
muistoja. Vahvimpana mieleen jäävät etenkin Wanhojen tanssit ja
Penkkarit. Myös wanhojen tanssien jatkot, joissa istuttiin takan
päällä ja penkkarimökkireissu jossa oppi uusia puolia vanhoista
tutuista polttomerkkasivat itsensä aivoihin.
Kirsikkana kakun päällä saimme lukion
ansiosta tämmöiset hienot lätsät, tai niinkuin vaari sanoisi,
saimme lunta joutomaan päälle. Näiden lakkien ansiosta tulevina
Vappuina ei enää palella päätä.
Mutta nyt ei ole vappu, vaan se kauan odotettu
päivä joka on meidän päivämme. Ahkeruus ja vähän vähemmän
ahkeruus palkitaan tänään ja jokainen meistä saa kuulla
kyllästymiseen asti “Onnea”, tai “Onnea ylioppilaalle”.
Takana on melkoinen taival opiskelun iloa ja tuskaa, muutosta, kasvua
ja koulurakennusten välillä ramppaamista. Nyt on aika suunnata
katse tulevaan. Mihin me kaikki päädymme parin vuoden tai
vuosikymmenen päästä on arvoitus, mutta se on jokaiselle oma
seikkailu kartoitettavaksi yksin tai yhdessä. Eletään päivä
kerrallaan ja koitetaan näin aluksi selvitä näistä juhlista ja
varsinkin illasta.
Varo maailma, sillä täältä tulevat Lucina
Hagmanin lukion viimeiset ylioppilaat!
Kiitos!
Lucina Hagmanin lukio kiittää kaikkia
blogia seuranneita. Tämä blogi sulkeutuu, mutta opiskelu jatkuu
elokuussa 2016 aloittavassa Kokkolan suomalaisessa lukiossa, jossa
yhdistyvät Lucina Hagmanin lukio, Kiiviniityn lukio ja Kokkolan
yhteislyseon lukio.
Kiitos
