Jatko-opintopäivä

Lucina Hagmanin lukiossa järjestettiin jatko-opintopäivä 4.1.2012. Kolmen ensimmäisen oppitunnin ajaksi oli vanhoille lukiomme oppilaille tarjottu mahdollisuus tulla esittelemään nykyisille oppilaille opiskelu- tai työpaikkaansa. Samalla se oli heille loistava tilaisuus tavata vanhoja lukiokavereita sekä opettajia.

Esitelmöijiä oli ympäri Suomea ja hyvin vaihtelevilta aloilta, mikä oli hyödyllistä ja mielenkiintoista omaa jatko-opintopaikkaa pohtiville.

Vasemmalla Katri Sikkilä suorittaa varusmiespalvelusta Kajaanissa sotilaspoliisina, Susanna Stenberg on kouluttautunut urheiluhierojaksi ja jatkaa nyt fysioterapian opintoja Rovaniemen ammattikorkeakoulussa, Emmi Ruokoja opiskelee  Joensuun yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta, Kirsi Lätti on poliisin opinnoissaan loppusuoralla ja työskentelee tällä hetkellä liikkuvassa poliisissa.  Hanna Rauhala opiskelee Tampereen Teknillisessä yliopistossa  teknis-luonnontieteellisessä koulutusohjelmassa, jossa on mahdollista valita myös pedagogisia opintoja sivuaineeksi, joten aikanaan hänestä tulee diplomi-insinööri ja matemaattisten aineiden opettaja. Lukion Hanna on käynyt Kaustisen musiikkilukiossa.

 Lisää nuoriamme maailmalla eli vasemmalla Jyväskylän yliopistossa  kemiaa opiskeleva Johanna Salmela, Saara-Mari Kontiokoski opiskelee Vaasan yliopistossa viestintää ja Saija Toskala valmistuu ammattikorkeakoulusta toimintaterapeutiksi.  Henna Puumala kiinnostui jo lukioaikana Etelä-Koreasta ja sen kielestä ja niinpä hän nyt opiskelee Helsingin yliopistossa Aasian maiden kulttuureja ja korean kieltä.

 Tällä kertaa naisvaltaista opiskelijakaartia jatkaa vasemmalta lukien Elina Nissilä, joka  opiskelee Aalto yliopistossa teknillistä fysiikkaa ja matematiikkaa. Saija Ingalsuo opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi, Hanna Järvi on valinnut alakseen kulttuuriantropologian, jota hän opiskelee perinteikkäässä Cambridgen yliopistossa Isossa Britanniassa, Heidi Tuomaala opiskelee Tampereen yliopistossa lääkäriksi, Henna Koivukankaan valinta on teknillispainotteiset luokanopettajan opinnot Oulun yliopistossa ja Riikka Kuismin opiskelee Lapin yliopistossa oikeustieteitä.

Päivästä saatu palaute oli positiivista ja tilaisuus koettiin tärkeäksi. Poikia toivottiin saatavan mukaan esittelijöiksi ensi vuodeksi ja vähän enemmän aikaa. Tässä vielä muutama lainaus kerätyistä palautteista:

”Oikein antoisat kolme tuntia. Oli mukava tietää mihin lukiolaiset täältä ovat hakeneet. Toivottavasti helpotti myös itseä tulevassa haussa ja toivottavasti tämä järjestetään myös ensi vuonna. Aikaa voisi kyllä olla enemmän, koska on kuitenkin tärkeä asia.”
”Tapahtuma oli mielenkiintoinen. Oli hyvä huomata, että vaikka joillakin ei ollut ollut aavistustakaan mitä haluavat isona olla, he olivat tyytyväisiä nykyiseen opiskelupaikkaansa.”
”Jatko-opintopäivä oli hyvä juttu, koska sai tietoa eri ammateista ja jatko-opinnoista. Oli hyvä, että paikalla oli eri aloja ja sellaisiakin vaihtoehtoja, joita ei itse olisi osannut ajatella.”

CERN – fysiikan kysymyksien äärellä

                            Tiistai-aamuna 15.11.2011 Kokkolan rautatieasemalle kokoontui 18 oppilaan ja 2 opettajan suuruinen ryhmä innokkaita fysiikan opiskelijoita lähteäkseen matkalle kohti Sveitsin Geneveä. Lucina Hagmanin lukion opettajan Erkko Saviaron ja Ammattilukion opettaja Ville Hakalan lisäksi junan vaunuun asettuivat 6 opiskelijaa Lucina Hagmanin lukiosta, 3 Länsipuiston lukiosta, 5 Kiviniityn lukiosta ja loput 4 ammattilukiosta.  Matka kohti fysiikan Mekkaa oli saanut alkuräjähdyksensä.

                             Itse matkustus sujui vaivatta – söimme Kaisan leipomia suklaamuffinsseja (katso Pala kakkua osa 1!), juttelimme ja jännitimme tulevaa matkaa, ja myös sukkapuikot viuhuivat innokkaiden kutojien käsissä. Helsinki-Vantaan lentokentältä lähdettiin onnistuneesti kohti Frankfurtia, josta edelleen vaihdoimme Geneveen vievään koneeseen. Yksi laumamme lampaista joutui kuitenkin myöhempään koneeseen eri lentolipun vuoksi. Selvisimme tästä kuitenkin hienosti, ja pääsimme yhtä matkaa Geneven lentokentältä yöpymispaikalle, Geneven nuoriso hostellille. Jakauduimme neljän ja viiden hengen huoneisiin, ja aloimme päättää matkustuspäivää peittojen alla.

Kuva maanalaisesta hiukkaskiihdyttimestä.

Malli hiukkaskiihdyttimen sijainnista kartalla. Punaiset osat kuvaavat putkessa kulkevia hiukkasuihkuja, joita törmäytetään 4 eri koeasemassa. Mittaustuloksien perusteella pystytään tutkimaan hiukkasten käyttäytymistä ja uusien hiukkasten löytymistä.

Keskiviikkoaamuna koko porukka nousi seitsemän aikoihin nauttimaan aamupalaa hostellin ruokalaan, ja kahdeksan aikaan suuntana oli jo itse Cerniin vievä bussi. Saavuttuamme Cernin respaan, vastassamme oli Riitta Rinta-Filppula, joka lähti kuljettamaan meitä kohti Atlaksen, yhden hiukkaskiihdyttimen, kontrollihuonetta kohti.  Siellä tapasimme ensimmäistä kertaa koko joukon suosion saavuttaneen Markus Nordbergin. Pääsimme myös katsomaan 3D-videon maanalaisesta hiukkaskiihdyttimestä, sillä meitä ei pystytty päästämään alas näkyä näkemään.  Ennen ruokailua saimme vielä kuulla Nordbergin yleisluennon Cernistä.  ”Protonien yhteen törmäys on kuin löisi yhteen kaksi vanhaa ja likaista mummon taskukelloa, ja katsoo mitä siitä syntyy” oli yksi mieleen jääneistä esimerkeistä, joilla meitä havainnollistettiin mm. standardimallista ja muista fysiikan ihmeistä. Luento päättyi innokkaisiin taputuksiin ja kiitoksen osoituksiin – tunti Nordbergin seurassa oli nostanut porukan odotukset korkealle! Hyvillä mielin matka jatkui ruokailuun, joka oli kaikessa suuruudessaan ja monimutkaisuudessaan mielenkiintoinen kokemus. Kuvitelkaa tuhannet ihmiset syömässä yhtä aikaa suhteellisen pienessä tilassa…

Taiteilijan näkemys hiukkaskiihdyttimestä Atlaksen kontrollihuoneen ulkoseinässä.

Lucina Hagmanin lukiosta lähtenyt ryhmä edustettuna luentojen välisellä tauolla. Kuvasta puuttuu 2 oppilasta

Ruokailun jälkeen päivämme jatkui kahdella luennolla, jotka pidettiin pienessä ja ikkunattomassa kokoustilassa. Sami Räsäsen luento protoni-protoni ja ydin-ydin törmäyksistä sattuivat huonoon saumaan heti ruokailun jälkeen, eikä aiheen vaikeus auttanut osaltaan asiaa; ryhmämme meinasi väistämättä torkkua pitkin luentoa. Päivän viimeiseksi aiheeksi saimme luennon GRID-laskujärjestelmästä, jolla pystytään laskemaan suuria laskuja käyttämällä hyväksi useampaa konetta yhtä aikaa. Pääsimme tutustumaan cernin tietokonehuoneeseen, jonka jälkeen palasimme takaisin Geneven keskustaan. Ilta kului vapaan ohjelman parissa: kävimme syömässä, vietimme aikaa hostellilla jutellen ja toisillemme seuraa pitäen, sekä tutustuimme Geneven maisemiin.

                             Torstai sujui samoissa merkeissä kuin keskiviikkokin; kävimme muutaman eri henkilön luennoilla, pizzalla ja jatkoimme jälleen luentoja. Luennot olivat jälleen maailmaa ja tietokapasiteettiämme avartavia, ja kukin omalla tavallaan mielenkiintoisia. Pääsimme käymään myös hieman erilaisessa museossa, joka sijaitsi suuren puisen pallon sisällä. Siellä oli mm. pallotuoleja, joista pystyi kuuntelemaan erilaisia fysikaalisia tarinoita, sekä tutustumaan hiukkaskiihdyttimiin. Päivämme Cernissä eivät siis olleet pelkkää luentoa luennon perään, vaan väliin mahtui vierailuja pienissä nähtävyyksissä ja erilaisissa informaatiopitoisissa huoneissa.  Illalla seikkailimme Geneven keskustassa ja palasimme sitten takaisin hostellille.

Uskoisiko, että tämän rakennelman sisältä löytyy näyttävä, hieman opiston valkoista huonetta muistuttava, museo?

Perjantain ohjelma poikkesi hieman aikaisemmista päivistä. Päivä alkoi Cloud-luennolla ja päättyi ensimmäiseen englanninkieliseen luentoon Michael Doserin seurassa. Doserin luento antimateriasta oli varmasti yksi reissun odotetuimmista hetkistä – kukapa ei olisi vitsaillut tuovansa palan antimateriaa kotia asti tuliaisiksi? Tämä oli tietenkin käytännössä täysin mahdotonta. Luento itsessään oli kuitenkin mielenkiintoinen ja Doser henkilönä inspiroiva. Viimeisen Cern-ruokailun jälkeen pidimme lyhyen palautetuokion Cernissä viettämästämme ajasta ja kokemistamme luennoista.

YK:n takapihaa. Vasemmalla näkyvä valkoisena erottuva vuorenhuippu Alppien ja samalla Euroopan korkeinkohta, Mont Blanc (4808m).

Ei ollut mikään pieni tämä YK:n rakennus.

Aikamme Cernissä oli tullut tältä erää päätökseen (vaikka mistä sitä tietää vaikka joku ryhmästämme vielä joku päivä pääsisi käymään siellä, kenties jopa ihan töihin asti!), ja yhtä suurta kokemusta rikkaampana jätimme Cernin sokkeloisen alueen taaksemme. Iltapäivän vietimme tutustuen YK:n toimintaan ja alueeseen. Näimme mm. Eritrealaisia mielenosoittajia YK:n edessä, jouduimme kaikki turvatarkastukseen päästäksemme tutustumaan rakennukseen sisältäpäin, kiertelimme tutustuen sen sisältämään taiteeseen ja kuulimme YK:n historiasta oppaamme kertomana. Iltamyöhällä palasimme Geneven keskustaan, kävimme jälleen etsimässä ruokaa (kokeilimme joka päivä jotakin uutta ruokapaikkaa) ja vietimme iltaa hostellihuoneessamme. Illanvietot ryhmämme kesken olivat hauskoja ja porukkaan syntyi tiivis yhteishenki, vaikka alussa olimmekin melko tuntemattomia toisillemme. Tylsää ei ollut missään vaiheessa!

Pääsimme käymään Juravuorilla! Ihan kiitettävän korkealle päästiin.

Näkymä vuoren laelta kaupunkiin.

Lauantai oli pyhitetty kokonaan vapaalle olemiselle ja tekemiselle. Aamusta lähdimme Ranskan puolelle, jossa pääsimme gondolihissillä Juravuorelle hieman yli kilometrin korkeuteen. Oman koulun urheilusankarimme Erkko ja Keiski päättivät yhteistuumin reippailla vuoren rinteen ylös, kun me muut matkasimme helposti hissillä ylös. Seuranamme olivat myös uhkarohkeat pyöräilijät, jotka nousivat hissillä ylös ja laskivat sitten pyörillä rinnettä alas – yhä uudelleen ja uudelleen. Erkon ja Juhon nousun aikana, me muut ihailimme maisemia: pilviä, vuoria,... hieman lisää pilviä, näkyi sieltä loppujen lopuksi myös maatason rakennuksia ja taloja. Muutaman oppilaan voimin pysähdyimme myös niitylle makoilemaan ja ottamaan hieman paistavaa aurinkoa.

Pilvien yläpuolella. Vuoria näkyi hieman joka puolella.

Osa porukasta päätti jäädä pienelle lepotauolle. Kuva kertokoot kaiken!

Vuorella käynti itsestään oli kokemus, mutta eipä siellä sen kummemmin tekemistä ollutkaan. Jo hieman yli tunnin kuluttua olimme valmiita lähtemään takaisin maanpinnalle ja kohti Geneveä. Juuri kun seisoimme hississä, huomasimme kaksi vilkuttavaa ihmistä tasanteella – Erkko ja Juho olivat päässeet onnistuneesti perille! Yhteistuumin pääsimme lähtemään hissillä alas ja bussilla takaisin keskustaan. Hajaannuimme kuitenkin pienemmiksi porukoiksi ja seikkailimme pitkin Geneven katuja yrittäen löytää hyvää, ja ennen kaikkea kaikille sopivaa ruokapaikkaa. En tiedä paikan laadusta, mutta päädyimme hakemaan ruokaa pienestä kebabpaikasta, jossa istumapaikkoja ei riittänyt kuin yhdelle seurueelle kerrallaan. Jopa ”keittiö” oli aivan oven vieressä, matkalla sen yhden ainoan pöydän ääreen! Ruoka maistui (lähes) kaikille ja iltapäivä olikin hyvä kuluttaa kaupunkia kierrellen, muutamaa kauppaa tutkien ja viimeistä päivää Genevessä viettäen. Kahdeksan aikoihin lähdimme kerrankin koko porukalla samaan paikkaan syömään, sillä meille oli varattu pöydät läheisestä pizzeria ravintolasta. Siinä ilta kului hyvin syödessä ja jutellessa, vetäjämme Erkko ja Villekin saivat pienet lahjat meidän kestämisestä. ”Kiitoksia ja anteeksi-lahjat”, kuten yksi ryhmästämme huudahti. Vatsojen täytyttyä palasimme hostellille, pakkailimme ja vietimme iltaa samoin kuin edellisinäkin päivinä, huoneessa rupatellen. Lähtö olisi ihan hyvissä ajoin seuraavana aamuna, joten pientä unenpoikastakin oli hyvä hakea.

Geneven keskustassa toimiva suihkulähde ei ollut pienimmästä päästä.

”Patsas” joka keräsi paljon katseita. Voi tuota pienen pojan ilmettä, kun patsas ei pysynytkään täysin liikkumattomana.

Matkustuspäivä sujui samaan malliin mitä Sveitsiin saapuminenkin; bussilla lentokentälle, yhdet väärät lentoliput, välilasku Frankfurtissa ja siitä taas koneella Helsinki-Vantaalle. Saksassa teimme tällä kertaa vajaan parin tunnin odottelun ennen seuraavaa lentoa, jonka kulutimme lähinnä etsien tuosta isosta kompleksista ruoka paikkaa. Kovasti mäkkäriä tai muuta isompaa paikkaa yritettiin hakea, mutta kaikki oli joko toisessa kerroksessa tai turvatarkastuksien takana. Tyydyimme siis pieneen lentokenttäkahvilaan, josta ostimme purtavaa ennen lentoa. Erään matkalaisemme kohdalla odottelu Frankfurtissa venyi myöhään iltaan asti, meidän muiden lentäessä takaisin Suomen ilmatilaan. Pienoinen odottelu lentokentällä, jonka jälkeen bussilla kohti juna-asemaa. Tuumasi bussi olla hieman täynnä; kaikki istumapaikat ja oikeastaan seisomapaikatkin olivat varattuja, ja hämmästyneitä kyytiin haluajia jäi seisomaan pysäkille bussin viilettäessä ohi. Kokkolaan päin juna lähti 20.22 ja perillä oltiin aikataulusta poiketen jo 01.27 – tunti etuajassa!! Väsyneet mutta onnelliset matkaajat olivat onnellisesti selvinneet maailmankuvaa avartavasta reissusta ehjin nahoin ja yhtä hienoa kokemusta rikkaampana. Myös laumasta eksynyt lammas pääsi hienosti takaisin Suomen maankamaralle, aina Kokkolaan asti.

Koko mukana ollut porukka fyysikoiden W.F Weisskopfin ja R.P Feynmannin mukaan nimettyjen teiden risteyksessä. Näimme myös A. Einsteinin mukaan nimetyn tien ;)

  Ei voi sanoa muuta kuin että oli todella hieno matka ja kiittää kaikkia mukana olleita! :)

teksti: Heidi Nissilä & Laura Dekker