Junioreiden ryhmäytymisleiri

Syyskuun alussa lukiomme juniorit lähtivät perinteiselle ryhmäytymisleirille vaeltamaan, tällä kertaa Ohtakariin. Alla näemme opiskelijamme Akseli Öljymäen kertomuksen retkestä.

Eräretki

Torstaina 4.9.2014 lähdimme luokan kanssa vaellusretkelle. Aamulla lämpötila ei ollut kuuma muttei 

myöskään kylmä eli toisiin sanoen täydellinen vaelluskeli. Klo 09.00 aamulla lähdimme bussilla. 

Opettajamme Jouko Salmela oli tilannut bussin matkaa varten jonka tarkoitus oli viedä meidät 

Marinkaisiin ja siellä jättää meidät Hakunti nimiseen paikkaan josta jatkaisimme matkaamme. Bussi 

oli sopivan kokoinen luokallemme ja se näytti kuin se olisi jostakin muusta maasta.

Bussimatka kesti noin 30km ja kun olimme Hakuntissa bussi jätti meidät sinne ja aloimme 

vaeltamaan. Vaellus sinä torstai päivänä oli n.14 kilometriä. Pientä jännittyneisyyttä oli ilmassa ja itse mietein jaksaisinko tuon matkan niin painava reppu selässäni. 

Tie jota pitkin aluksi kuljimme oli metsän ympärillä. Tietä jonkin matkaa kuljettuamme aloimme 

kuulla meren. Käännyimme tieltä ja sitten tulimme hiekkarannalle. Aloimme kävelemään 

hiekkarantaa pitkin kohti päämääräämme Ohtakaria. Matkan edetessä pääsimme tornille jonne 

kiipesimme.

Hetken ihailtuamme maisemia jatkoimme matkaamme.

Tornilta lähdettyämme jatkoimme matkaamme kävellen jonkin verran kauempana rannasta, koska 

siellä oli meneillään jotkin harjoitukset. Kävelimme tovin ja viimein saavuimme paikkaan missä 

meidän piti syödä. Meidän ryhmäämme kuului minä (Akseli) ,Ville, Anu ja Tarleena. Aloimme 

tekemään ruokaa ja sinä päivänä se oli pasta bolognesea.

Kun olimme syöneet ja levänneet pakkasimme tarvikkeemme ja jatkoimme matkaa. Tie jota pitkin 

kuljimme oli metsän ympäröimä ja sitä oli helppo kulkea. Yleensä kun olimme kulkeneet noin 

kilometrin pidimme taukoja jonka jälkeen jatkoimme taas. Kun olimme päässeet harjoitusalueelta 

pois jatkoimme vaellustamme rannalla taas.

Jatkaessamme matkaa hiekkarannalla vastaamme tuli este, nimittäin vesi. Vettä oli edessämme jonka jälkeen päätimme jatkaa matkaa kahlaten veden poikki.

Ohtakariin oli enää noin kilometrin matka ja jatkoimme kulkemista avojaloin. Tie jota pitkin 

menimme oli nyt autotie. Loppupäässä pistimme kengät jalkaan ja kävelimme parisataa metriä 

ohtakariin. Olimme maalissa.Leiriin päästyämme asetuimme mökkeihin. Kun olimme valmiita aloimme ryhmissä tekemään 

päivällistä. Päivällinen oli makaronia ja lihapullia. Kokkasimme ja odotimme ruoan valmistumista 

mökin edessä. Ruoan jälkeen osa luokasta lämmitti saunan mutta ei siellä kyllä kovin moni käynyt.

Illalla auringonlaskun aikaan kokoonnuimme yhteen jonka jälkeen opettaja piti meille perinteisen 

musavisan. Kaikilla oli hauskaa ja ilmassa oli rento ilmapiiri. Musavisan jälkeen teimme iltapuuhat 

jonka jälkeen menimme nukkumaan.

Seuraavana aamuna heräämisen jälkeen menimme taas ryhmiin ja aloimme tehdä puuroa. Se 

perjantai aamu oli hyvin kaunis ja lämmin. Aurinko paistoi eikä tuullut juuri yhtään.

Puuron syötyämme aloimme pakkaamaan ja siivoamaan. Jonkin ajan päästä olimme valmiina 

lähtöön.

Lähdettyämme leiristä jatkoimme matkaa tietä pitkin kohti bussia. Perjantain matka oli noin 8km 

pitkä. Mentyämme tavallista tietä jonkin aikaa pääsimme kohtaan jossa lepäsimme ja hyvästelimme 

meren.

Lähdettyämme rannalta jatkoimme matkaamme kunnes käännyimme metsäpolulle jonka varrella 

kasvoi satoja mustikoita ja puolukoita. Metsäpolkua kulkiessamme tuli vastaamme levähdyspaikka 

jossa keitimme kahvia ja teetä. (kuva)

Levähdettyämme matka jatkui.

Polku oli vähän vaikeakulkuinen paikoin mutta sen varrella oli hienoja nähtävyyksiä.

Lopulta pääsimme bussille ja sieltä koululle. Koululla olimme juuri sopivasti siihen aikaan kuin 

normaalisti loppuisikin koulu. Vaellus oli melko raskas mutta silti erittäin hauska ja mahtava 

kokemus.

Essin terveiset Amerikasta

Essi Tanskanen on lukiomme toisen vuoden oppilas, ja hän viettää vaihtovuotta Yhdysvaltojen Illinois'n osavaltiossa. Tässä postissa Essi lähettää meille terveisensä meren takaa valokuvien kera. Saamme kuulla blogissa lukuvuoden aikana vielä lisää hänen vaihtovuodestaan.

7.10.2014
Hei!

Täällä rapakon toisella puolella on jo vierähtänyt lähes kaksi kuukautta. Tämän lukuvuoden asustelen siis Elginissä, Illinoisin osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Koulua käyn St. Charles North High Schoolissa. Amerikkalaiseen arkeen olen jo sopeutunut. Päivät kuluu koulussa ja arkisin odotetaan viikonloppua; aivan kuten Suomessakin.

Monet kysyy, onko koulu täällä erilaista kuin Suomessa. Tietyllä tapaa on, mutta välillä eroa ei oikeastaan huomaa (tai sitten olen vain unohtanut, millaista koulunkäynti Suomessa on...) Suurin ero on kyllä ehdottomasti oppilasmäärä; täältä oppilaita löytyy reilu 2000. Koulu on täällä myös paljon tiukempaa; vessaan menemiseen tarvitaan hall pass eikä tunnilta saa poistua ennen kuin kello on soinut. Täällä osa opettajista soittaa kotiin, jos oppilas saa arvosanaksi seiskan tai alemman. Opettajia kutsutaan liitteillä Mr., Mrs. tai Ms., mutta yleisesti ottaen opettajat on täällä paljon tuttavallisempia oppilaiden kanssa mitä Suomessa. Monesti sanotaan, että Amerikassa oppilaat saa enemmän läksyjä, mutta itse en ole sitä kokenut, tosin host-siskolla menee läksyihin helposti pari tuntia päivässä. Täällä on koko ajan testejä ja kokeita ja suurempia projekteja, esim. historiassa meillä oli oikeudenkäynti-projekti.

Koulupäivä alkaa täällä 7:20 ja päättyy 2:21. Itse menen kouluun bussilla, joka noutaa talon edestä puoli seitsemältä. Kyllä se välillä tuntuu hassulta, kun aamulla saapuu kouluun ja hakee koulukirjat ja huomaa, että kello ei ole edes seitsemää vielä. Oppitunnit kestää normaalisti 47 minuuttia, mutta tiettyinä päivinä (late start, tutorial, 411) tunnit kestää 40-46 minuuttia. Päivä on jaettu kahdeksaan oppituntiin ja joka päivä on samanlainen. Tuntien välissä on 6 minuuttia aikaa ehtiä seuraavalle tunnille, joka saattaa olla toisessa päässä koulua. Yleensä tuo aika on tarpeeksi, mutta liikuntatuntien jälkeen saattaa tulla välillä kiirettä, varsinkin jos tunnilta päästään vähän myöhemmin. Lukujärjestys vaihtuu tammikuun puolessa välissä, mutta esimerkiksi mulla vaihtuu vain yksi aine, muut pysyy samana. Mun oppiaineina on Amerikan historia, study hall (tunti, jonka aikana tehdään läksyjä ja opiskellaan...tai se ainakin on study hallin tarkoitus), luova kirjoittaminen, espanja, lounas, liikunta, englanti ja algebra. Keväällä luovan kirjoittamisen tilalla mulla on turismia. Monet jää koulun jälkeen johonkin kerhoon tai urheilujoukkueeseen; itse olen tällä hetkellä mukana breakdancing clubissa.

Arki ei täällä mun mielestä ole kauhean erilaista mitä Suomessa. Koulusta kun tullaan kotiin, tehdään läksyt, päivällinen syödään kuuden aikoihin ja pianhan sitä saakin mennä nukkumaan, että aamulla jaksaa herätä puoli kuudelta...Mä en oikeastaan tiedä, miten täällä yleensä vietetään viikonloppuja, mutta mä yleensä oon kotona tai jossain hostperheen kanssa. Pari viikkoa sitten oltiin viikonloppuna Michiganissa ja nyt ollaan lähdössä New Yorkiin, kun meillä on neljän päivän viikonloppu.

Viime viikko koulussa oli melko hauska, koska meillä oli homecoming week. Joka päivälle oli oma teemansa, jonka mukaan pukeuduttiin. Maanantaina oli class color day, tiistaina sports day, keskiviikkona camo/western day, torstaina decades day ja perjantaina school spirit day, Perjantaina oli myös homecoming parade ja illalla homecoming jalkapallopeli ja ilotulitukset. Viikko huipentui lauantaina homecoming-tansseihin.

Tällä hetkellä Amerikassa valmistaudutaan Halloweeniin; talojen pihoilla näkyy jo Halloween-koristeita. Esim. yhden talon pihalla oli hautuumaa, kurpitsoja ja luurankoja. Ihmiset alkaa myös jo valmistautua kiitospäivään, eihän siihen olekaan kuin lähes kaksi kuukautta enää...

Pitäkäähän hauska syysloma, täällä seuraava loma (jos pidennettyä viikonloppua ei lasketa) on vasta kiitospäivä-viikolla.

Terveisin,
Essi

KU02 kurssin tunnetaidemaalaus

Kuviksen toisella kurssilla päätyönä oli tehdä omakuva, joka muotoutuu reseptikirjaksi. Toisena teoksena oli tunnetaidemaalaus, jonka tarkoituksena oli ottaa kiinni jostakin pinnalla olevasta tunteesta ja purkaa se se muotona ja värinä paperille. Opiskelijat tekivät yhden suuren teoksen, jossa tulkittiin myös ryhmän toimintaa yhdessä, sekä sitä, saako ryhmä kiinni samasta tunnetilasta. Itse työn tekemiseen käytettiin käsiä sekä jalkoja.

Kevään 2014 lakkiaisjuhla

 

Sanna ja Milena esittivät herkän kappaleen Hetken tie on kevyt

Rehtori Markku Anttila totesi juhlapuheessaan, että lukiot ovat tulevaisuudessa suurten muutosten edessä. Hallinnollisten yksiköiden opiskelijamäärää halutaan kasvattaa jopa 500 opiskelijaan, mikä tietää muutoksi myös muille maakunnan pienille lukioille. Edelleen opetussuunnitelmat uudistuvat parin vuoden kuluttua ja samaan aikaan alkaa myös ylioppilaskokeiden sähköiseen muotoon muuttaminen. Tämä kaikki tarkoittaa paljon työtä haastavien asioiden parissa.

Kokkolan suomenkielisen seurakunnan koulupastori Terttu Laaksonen toivoi puheessaan ylioppilaillemme viisautta ja rohkeutta kohdata erilaiset elämän eteen tuomat haasteet.

Todistukset ja lakit jaettuina, kohta koittaa juhlan kohokohta!

Olemme uusia ylioppilaita !

Puheessaan juuri lakitetuille ylioppilaille rehtori Markku Anttila mm. välitti opetusministeri Krista Kiurun terveiset vastavalmistuneille.

Ylioppilaan puheen piti Emilia Pajala.

Lucina Hagmanin vuoden 2014 uudet ylioppilaat !

Lukio toivottaa kaikille 26 uudelle ylioppilaalle oikein paljon onnea suorituksestaan ja oikein hyvää kesälomaa koulumme muille oppilaille! Onnea toivotamme myös lämpimästi Pirjolle uusiin tuleviin haasteisiin  sekä Antille leppoisia eläkepäiviä! 

Junioreiden ja senioreiden lukuvuoden päätös

Rehtorimme Markku ihastutti soittotaidoillaan

Kulunut lukuvuosi päätettiin hieman haikeissa, mutta lämminhenkisissä tunnelmissa, koska historian ja yhteiskuntaopin opettaja Antti Karhumaa siirtyy eläkkeelle ja uskonnon ja psykologian opettaja Pirjo Alatupa siirtyy syksyllä Kokkolan Yhteislyseoon alkaneiden virkasiirtojärjestelyjen myötä. Pirjo muisteli 19-vuotista työuraansa nykyisessä koulukeskuksessamme ja totesi, että hän aloitti silloin, kun meidän nyt lakitettavat ylioppilaat syntyivät! Paljon rakkaita muistoja sisältyy noihin vuosiin, mutta nyt on uusien haasteiden aika. Toivotamme Pirjolle ja Antille vielä kerran onnea tulevaan!

 

Pirjo jätti oppilaillemme haikeat jäähyväiset ihanien muistojen kera

Sanna ja Milena esittivät kappaleen Hetken tie on kevyt

Ilmari piti puheen oppilaskunnan puolesta

Oppilaskunnan puheenjohtaja Ilmari Kallinen käytti puheenvuoron muistellen mennyttä lukuvuotta. Hän mm. totesi, että oppilaskunta kävi ansiokkaan taistelun lukiomme säilymisen puolesta. Se mitä  opiskelijat vielä Lucina Hagmanin lukion hyväksi voivat tehdä, on suorittaa tulevat ylioppilastutkinnot mahdollisimman hyvin! Oppilaskunnan edustajat Oona Pihlaja ja Oskar Pietilä ojensivat hymytyttö ja –poika patsaat Hanna Ruokojalle ja Johannes Korpijärvelle. Lisäksi lukio jakoi palkintoina muutaman stipendin ja kirjalahjoja, joiden saajat näkyvät lukiomme vuosikertomuksessa.

 

Kaikki yhdessä vielä kerran ennen erilleen lähtöä!