Alussa oli majoittautuminen mökkeihin ja hetki aikaa levähtää. Sitten aloitimme Joukon meille suunnitellun ohjelman, johon kuului hauska 'Neljän tähden illallinen' -kisa, jossa meidän täytyi pienissä ryhmissä kerätä luonnosta herkullisen näköinen ateria, koota se ja esitellä muulle porukalle. Ellan, Rebekan ja minun ryhmäni teki Vauhtihirmun viettelys -aterian ja sijoituimme kisassa toiseksi – sieltä huonommasta päästä. Voiton vei ansaitusti Antin, Ronin, Oskarin ja Valtterin ryhmä Eräjorman unelma -ateriallaan johon kuului burgeri, ranskiksia ja muut tarvittavat ainekset kunnon mättöannokseen. Kaikilla oli hienot ateriat, joita oli selvästi ideoitu ja niihin oli käytetty vaivaa. Myöskin esittelyt olivat hauskoja! Yksi ateria sisälsi jopa oikean kalan. Ja siten myös kymmenittäin kärpäsiä, nam.
Kilpailun jälkeen siirryttiin järven rantaan. Tulevaan ohjelmaan nimittäin liittyi pelastusliivit, järvi, veneet... ja silmien sitominen! Luvassa oli siis sokkosoutua, ja voin kertoa että vapaaehtoiseksi soutajaksi ilmoittautuessa en tajunnut kuinka monen karille ajon, laituriin törmäämisen ja ympyrää pyörimisen jälkeen pääsisin kuivalle maalle. Kolmas kuva kertookin kaiken oleellisen suorituksestani, jossa olisi ollut ehkä hieman paranneltavaa... Tarkoituksena oli siis, että soutajan silmät sidottiin ja muu ryhmä huutaa ohjeita soutajalle. Puolessavälissä matkaa soutaja vaihtui ja maalissa oltiin, kun vene saatiin onnistuneesti peruutettua takaisin paikalleen. Tässä tehtävässä potin vei Essi, Konsta, Anton ja Iida.
Soutukisan jälkeen oli vajaa tunti vapaa-aikaa, jolloin muutamat kävivät uimassa (minä mukaanlukien!) ja suurin osa lopuista ihmisistä istuskeli laiturilla viettämässä laatuaikaa muun luokan kanssa. Seuraavana vuorossa oli retkikeittimen käyttö ruoan valmistuksessa, jonka Jouko opetti. Luvassa oli niinkin herkullista ruokaa kuin pussikeitto, lisämausteena pari kärpästä. Nälkä oli kyllä ehtinyt tulla joten kaikki kelpasi. Oli aika mahtavaa kokkailla mökkien pihoilla, käyttää oksaa sekoittamisessa ja avustaa tiskaamista sammaltukulla. Ruoan jälkeen oli taas vapaa-aikaa, jolloin kuin yhteisestä sopimuksesta kokoonnuttiin meidän mökin pihalle nauramaan ja rupattelemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Myöhemmin Jouko piti meille todella kivan musavisan! Pohdittiin biisejä
ja artisteja, kuunneltiin hyvää musiikkia ja otettiin rennosti. Pitkän
kamppailun jälkeen meidän ryhmä (!) selviytyi voittajaksi! Musavisan jälkeen
loppuilta oli vapaa-aikaa, ja sen vietimme kokoajan yhdessä hengaillen. Niin
laiturilla, ulkona kuin mökissäkin. Oli ihan mahtava ilta; naurettiin,
juteltiin, kerrottiin tyhmiä juttuja ja pidettiin hauskaa. Tämän illan aikana
porukka läheni hirveästi!
Seuravana aamuna oli pelätty ja odotettu päivä: vaellus. Rinkka painoi ja alussa olin epäluuloinen. Mitä enemmän kilometrejä kertyi, sitä enemmän pidin vaeltamisesta, josta yllätyin positiivisesti. Matka taittui alussa melko nopeasti, loppua kohden hitaammin. Kun puoli matkaa oli kävelty, oli Markku vastassa vesikanistereiden kanssa, jotka tulivat enemmän kuin tarpeeseen! Osa porukasta jätti vaeltamisen kesken siinä vaiheessa, ja loput jatkoivat Kälviälle asti. Kaikista kivoimmat osat kävelystä oli vaelluksen viimeisissä vaiheissa, kun maisemiin tulivat Kälviän tuttuja paikkoja. Kalliojärven polku, ohrapellot, Hietalantie... Hetken mielijohteesta päätin kävellä kotiin asti, joten ylitin itseni tuplasti. Vaellus oli venynyt yli kahteenkymmeneen kilometriin plus muutaman kilometrin kotimatkani. Enempää ei iloisempi – ja väsyneempi – voinut olla.
En olisi uskonut, että ryhmästämme
tulisi parin päivän ja yhden yön aikana näinkin paljon tiiviimpi, mutta
mahdollistahan se on. Ja äärettömän huippua! Nyt on entistä mukavampi jatkaa
opiskelua läheisemmän ryhmän kanssa, mikä tekee koulupäivistäkin paljon hauskempia.
Kokonaisuudessaan retki oli ihan mahtava, niin ihmisten kuin ohjelmankin
puolesta! Vaellus oli koko jutun kruunu, joka teki leiristä varmasti
unohtumattoman kokemuksen.
Veera Hautamäki
