Syyskuun alussa lukiomme juniorit lähtivät perinteiselle ryhmäytymisleirille vaeltamaan, tällä kertaa Ohtakariin. Alla näemme opiskelijamme Akseli Öljymäen kertomuksen retkestä.
Eräretki
Torstaina 4.9.2014 lähdimme luokan kanssa vaellusretkelle. Aamulla lämpötila ei ollut kuuma muttei
myöskään kylmä eli toisiin sanoen täydellinen vaelluskeli. Klo 09.00 aamulla lähdimme bussilla.
Opettajamme Jouko Salmela oli tilannut bussin matkaa varten jonka tarkoitus oli viedä meidät
Marinkaisiin ja siellä jättää meidät Hakunti nimiseen paikkaan josta jatkaisimme matkaamme. Bussi
oli sopivan kokoinen luokallemme ja se näytti kuin se olisi jostakin muusta maasta.
Bussimatka kesti noin 30km ja kun olimme Hakuntissa bussi jätti meidät sinne ja aloimme
vaeltamaan. Vaellus sinä torstai päivänä oli n.14 kilometriä. Pientä jännittyneisyyttä oli ilmassa ja itse mietein jaksaisinko tuon matkan niin painava reppu selässäni.
Tie jota pitkin aluksi kuljimme oli metsän ympärillä. Tietä jonkin matkaa kuljettuamme aloimme
kuulla meren. Käännyimme tieltä ja sitten tulimme hiekkarannalle. Aloimme kävelemään
hiekkarantaa pitkin kohti päämääräämme Ohtakaria. Matkan edetessä pääsimme tornille jonne
kiipesimme.
Hetken ihailtuamme maisemia jatkoimme matkaamme.
Tornilta lähdettyämme jatkoimme matkaamme kävellen jonkin verran kauempana rannasta, koska
siellä oli meneillään jotkin harjoitukset. Kävelimme tovin ja viimein saavuimme paikkaan missä
meidän piti syödä. Meidän ryhmäämme kuului minä (Akseli) ,Ville, Anu ja Tarleena. Aloimme
tekemään ruokaa ja sinä päivänä se oli pasta bolognesea.
Kun olimme syöneet ja levänneet pakkasimme tarvikkeemme ja jatkoimme matkaa. Tie jota pitkin
kuljimme oli metsän ympäröimä ja sitä oli helppo kulkea. Yleensä kun olimme kulkeneet noin
kilometrin pidimme taukoja jonka jälkeen jatkoimme taas. Kun olimme päässeet harjoitusalueelta
pois jatkoimme vaellustamme rannalla taas.
Jatkaessamme matkaa hiekkarannalla vastaamme tuli este, nimittäin vesi. Vettä oli edessämme jonka jälkeen päätimme jatkaa matkaa kahlaten veden poikki.
Ohtakariin oli enää noin kilometrin matka ja jatkoimme kulkemista avojaloin. Tie jota pitkin
menimme oli nyt autotie. Loppupäässä pistimme kengät jalkaan ja kävelimme parisataa metriä
ohtakariin. Olimme maalissa.Leiriin päästyämme asetuimme mökkeihin. Kun olimme valmiita aloimme ryhmissä tekemään
päivällistä. Päivällinen oli makaronia ja lihapullia. Kokkasimme ja odotimme ruoan valmistumista
mökin edessä. Ruoan jälkeen osa luokasta lämmitti saunan mutta ei siellä kyllä kovin moni käynyt.
Illalla auringonlaskun aikaan kokoonnuimme yhteen jonka jälkeen opettaja piti meille perinteisen
musavisan. Kaikilla oli hauskaa ja ilmassa oli rento ilmapiiri. Musavisan jälkeen teimme iltapuuhat
jonka jälkeen menimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna heräämisen jälkeen menimme taas ryhmiin ja aloimme tehdä puuroa. Se
perjantai aamu oli hyvin kaunis ja lämmin. Aurinko paistoi eikä tuullut juuri yhtään.
Puuron syötyämme aloimme pakkaamaan ja siivoamaan. Jonkin ajan päästä olimme valmiina
lähtöön.
Lähdettyämme leiristä jatkoimme matkaa tietä pitkin kohti bussia. Perjantain matka oli noin 8km
pitkä. Mentyämme tavallista tietä jonkin aikaa pääsimme kohtaan jossa lepäsimme ja hyvästelimme
meren.
Lähdettyämme rannalta jatkoimme matkaamme kunnes käännyimme metsäpolulle jonka varrella
kasvoi satoja mustikoita ja puolukoita. Metsäpolkua kulkiessamme tuli vastaamme levähdyspaikka
jossa keitimme kahvia ja teetä. (kuva)
Levähdettyämme matka jatkui.
Polku oli vähän vaikeakulkuinen paikoin mutta sen varrella oli hienoja nähtävyyksiä.
Lopulta pääsimme bussille ja sieltä koululle. Koululla olimme juuri sopivasti siihen aikaan kuin
normaalisti loppuisikin koulu. Vaellus oli melko raskas mutta silti erittäin hauska ja mahtava
kokemus.
