Luova valokuvaus

Muutama lukiomme oppilas otti osaa opiston puitteissa järjestettyyn luovan valokuvauksen kurssiin. Maanantaina koulun alkaessa meidät ensitöiksi jaettiin kokeneempien (audi-opiskelijat) ja kokemattomampien (lukiolaiset ja nuvat) ryhmiin. Aloitimme viikon tiiviillä teoriapaketilla, joka käsitteli valon tärkeyttä kuvattaessa ja perehdytti järjestelmäkameran manuaalikäyttöön.  Seuraavaksi pääsimmekin vapaasti kuvailemaan studioon sekä Kulttuuriopiston alueelle. Iltapäivällä harjoittelimme vapaasti lyhyen valotusajan käyttöä.

Tiistaina vuoron sai nopean valotusajan käytön harjoittelu, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että saimme ottaa studiossa kuvia toisistamme.

 Keskiviikko opistolla jäi lyhyeksi, koska iltapäivällä suuntasimme toisen asteen opiskelijoille suunnatuille Hyvinvointimessuille. Tosin messuillekin saimme pienen, mutta harvinaisen selvän tehtävän: kuvata, kuvata ja kuvata!  Aamupäivä koostui jälleen vapaasta valokuvauksesta, vapaavalintaisesti studiossa tai ulkona. Me suuntasimme reippaasti ulos, sateisesta säästä huolimatta!

 

Torstaina ohjelmassa oli jo aikaisemmin viikolla luvattua muotokuvien ottamista studiossa. Saimme itse päättää periaatteessa kaikesta, millaisen valostuksen ja rekvisiitan halusimme omiin kuviimme. Ollessamme valmiita pääsimme muokkaamaan omat kuvamme Photoshopilla.

Viikon tullessa päätökseen pääsimme syyslomalle. Sitä ennen saimme tosin käydä vielä vapaasti kuvaamassa, sekä kuvasimme näytelmäryhmän esitystä. Tämän jälkeen saimme palautetta vapaasti itse valituista valokuvista, jotka olimme itse todenneet parhaiksi koko viikon ajalta.

 Viikko oli todella mukava ja erityisesti lukiolaisen näkökulmasta varmasti mukavaa vaihtelua, kun aikataulut opiston puolella olivat paljon joustavampia kuin lukiossa. Valokuvauksesta pitäville ja kiinnostuneille kurssi oli mielenkiintoinen ja opetus oli hyvää. Kyselin myös rakkaan ystäväni Janeten (joka opiskelee opistolla nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi) mielipidettä vaihtoviikosta ja Janette kuvaili kokemustaan näin: Oli oikein mukavaa kun pääsi viettämään viikon rakkaiden lukiotovereiden kanssa, kun opiston ja lukion väki sekoitettiin ! Ihanaa vaihtelua, jota kaipaisi enemmän!

Kirjoittanut: Emilia Pajala

TUULIHATUT


Tuulihatut on helppoja tehä vaikka juhliin naposteltavaks suolasella tai makealla täytteellä. Taikina itessään ei maistu miltään joten täytteen kannattaa maistua. :) ( kuvat unohtu ottaa siinä tekemisen tiimellyksessä, mutta laitan  niitä myöhemmin :))


taikina:


125 g voita
2,5 dl vettä 
ripaus suolaa
2 tl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa

1) Mittaa vesi ja rasva kattilaan, kiehauta. Älä keitä vaan kiehauta.

2) Nosta kattila vähäks aikaa sivuun ja lisää suola ja sokeri ja kaikki jauhot kerralla. Sekoita kunnolla, niin että vesi-rasvaseos on imeytyny jauhoihin.

3)Laita kattila takasin liedelle ja kuumenna puuhaarukalla sekoittaen, niin että taikina irtoaa kattilan reunoista. Ei pitäisi mennä kauaa. Älä polta.

4) Jäähdytä hetki ja kaada taikina vatkausta kestävään kulhoon ( ei missään tapauksessa teflonkattilassa..). Lisää kananmunat taikinaan yksitellen ja vatkaa jokainen hyvin sekaan.

5) Pursota leivinpaperille sopivan kokosia nokareita, n. teelusikan kokosia. Ota kuppiin kylmää vettä, kasta sormi veteen ja painele tuulihattujen terävät kärjen kasaan, jotta ne ei pala.

6) Paista 200 asteessa 20 min. Älä avaa luukkua välillä, sillä muuten tuulihatut lässähtää.

Anna jäähtyä, halkase ja täyty miten haluat. Ite kokeilin kinuskikermavaahtoa ja passas hyvin. :) Suolaseks täytteeks käy esim. tuorejuustot, suolakala, kinkku yms. Ihan mitä vain tekee mieli laittaa!

Lopussa muistin sentään näpsästä kuvan, siinä on mun tuulihattuja, reilusti täytettyinä tietenki. ;)

Teatteri-ilmaisun kurssi

Olin opiston tarjoamalla ilmaisutaidon kurssilla, 10.10-14.10 opiston ja lukion yhteisellä vaihtoviikolla.  Lukiolaisia kurssilla oli vain kaksi, minä ja Julia Rekilä, mutta opistolaisia oli reilusti enemmän. Kurssi oli mielestäni ihan mukava, koska saimme tehdä vapautuneemmin asioita, kuin yleensä vastaavanlaisissa tilanteissa.

Aluksi teimme paljon hengitysharjoituksia, joiden avulla kroppa pystyy toimimaan paremmin. Kun olimme ''oppineet'' hengittämään oikein teimme myös muita harjoituksia. Jokainen oli vuorollaan ''maailman suurin minä'', eli jokaisen piti vakuuttavasti lausua MINÄ, kaikkien edessä. Saimme myös keksiä itse repliikkejä, joita meidän piti lennosta käyttää omissa pienissä näytelmissä. Tämä nauratti suuresti kaikkia. 

Myös muitakin harjoituksia oli, mutta suurin juttu oli niistä harjoituksista koottu näytelmä. Näytelmää harjoiteltiin suhteellisen paljon, joten sen esittäminen perjantaina valokuvausryhmälle ei tuntunut niin pelottavalta.

Näytelmä kertoi ihmisten kasvusta ensin alkueliöistä ihmisiksi ja lopulta yksilöiksi. Vuorosanoja ei ollut paljon, sillä näytelmä oli koottu harjoitteista.

teksti: Ella Junkkila 011