Lukion väen
pienimuotoisessa tilaisuudessa vappuaattona 30.4. juhlimme kevään tuloa ja
samalla hyvästelimme vanhan rakkaan koulurakennuksemme.
Ohjelmassa oli
yhteistoimintaviikolla tehdyn lyhytelokuvan ensiesitys sekä opiskelijoiden
laatima leikkimielinen tietovisa, jonka kysymykset liittyivät koulumme
historiaan.
Tietysti meillä oli
simaa ja munkkeja sekä naamiaisasut :-)
Tilaisuutemme lopuksi rehtorimme Markku
Anttila muisteli puheessaan koulun pidon aloitusta Kälviällä ja myös oman
lukiorakennuksemme kokemia vaiheita.
Vuonna 1858 annettu asetus määritteli
yleispiirteisesti kansakoulun perustamisen. Tuohon aikaan Kälviällä
kirjasivistystä jakoivat kirkon lisäksi rakennusmestari K. Renell Marttilan
talossa ja lukkarikokelas A. Harju kotonaan Ruotsalossa.
Juho Siirilän vuonna 1871 aloittamasta lasten
koulusta tuli vuonna 1877 kuntakokouksen päätöksellä yksityinen kouluyhtiö,
jonka johtoon Siirilä nimettiin. Parikymmentä vuotta myöhemmin kunta päätti
ottaa tämän Kirkonkylän koulun kunnan haltuun. Myöhemmin koulupiirejä lisättiin
ja oman koulunsa saivat mm. Ruotsalo,
Välikylä, Ridankylä ja Peltokorpi.
Kansalais-
ja yhteiskoulutoiminta käynnistyivät Kälviällä 1950-luvun puolessa välissä.
Vuonna
1967 Kälviän kunnanvaltuusto kunnallisti yhteiskoulun ja kesällä 1969
valtioneuvosto luvalla koulu muutettiin kunnan koululaitokseen kuuluvaksi
keskikouluksi.
1.8.1974
Kälviällä alettiin siirtyä asteittain vanhasta kansa- ja
yhteiskoulujärjestelmästä peruskouluun.
Syksyyn
1992 asti kälviäläiset nuoret joutuivat käymään lukionsa naapurikunnissa.
Vuosien ponnistelujen jälkeen valtioneuvosto antoi syksystä 1992 luvan Kälviän
lukion toiminnan aloittamiseksi.
Kälviän
lukion ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat keväällä 1995. Kevään 2016
ylioppilaat jäävät historiaan lukion viimeisinä ylioppilaina.
Tilaisuutemme päättyi seuraavan herkän runon
säkeisiin:
Vain metsän hiljaisuus
Ja äänet asemalta: unta nään...
Kuin ikuisuus
On siitä, kun mä tähdet löysin...
Herään varjoon kuun
Ja syliis tuun, kun katsot pimeään,
Pian muistot kasvaa aamun hämärään...
Ja äänet asemalta: unta nään...
Kuin ikuisuus
On siitä, kun mä tähdet löysin...
Herään varjoon kuun
Ja syliis tuun, kun katsot pimeään,
Pian muistot kasvaa aamun hämärään...
Niin paljon muistetaan,
Kuin laulut Laulumaan.
Ei muistot suostu jäämään ruostumaan
Paikoilleen
Kuin vanhat polkupyörät sateeseen...
Kuin vanhat polkupyörät sateeseen...
Kuin laulut Laulumaan.
Ei muistot suostu jäämään ruostumaan
Paikoilleen
Kuin vanhat polkupyörät sateeseen...
Kuin vanhat polkupyörät sateeseen...
Niin aamuun valvotaan
Ja tuulikanneltaan
Yö soittaa tähtiin asti särkyen
Ja eilinen
Kuin viivyttelee meitä katsellen...
Vain metsän hiljaisuus
Kuin ikuisuus jää meihin elämään,
Kun muistot kasvaa aamun hämärään...
Anneli Kauppi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti