keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Vappuaatto

Lukion väen pienimuotoisessa tilaisuudessa vappuaattona 30.4. juhlimme kevään tuloa ja samalla hyvästelimme vanhan rakkaan koulurakennuksemme.
Ohjelmassa oli yhteistoimintaviikolla tehdyn lyhytelokuvan ensiesitys sekä opiskelijoiden laatima leikkimielinen tietovisa, jonka kysymykset liittyivät koulumme historiaan.


Tietysti meillä oli simaa ja munkkeja sekä naamiaisasut :-)


Tilaisuutemme lopuksi rehtorimme Markku Anttila muisteli puheessaan koulun pidon aloitusta Kälviällä ja myös oman lukiorakennuksemme kokemia vaiheita.
Vuonna 1858 annettu asetus määritteli yleispiirteisesti kansakoulun perustamisen. Tuohon aikaan Kälviällä kirjasivistystä jakoivat kirkon lisäksi rakennusmestari K. Renell Marttilan talossa ja lukkarikokelas A. Harju kotonaan Ruotsalossa.
Juho Siirilän vuonna 1871 aloittamasta lasten koulusta tuli vuonna 1877 kuntakokouksen päätöksellä yksityinen kouluyhtiö, jonka johtoon Siirilä nimettiin. Parikymmentä vuotta myöhemmin kunta päätti ottaa tämän Kirkonkylän koulun kunnan haltuun. Myöhemmin koulupiirejä lisättiin ja oman koulunsa saivat mm. Ruotsalo, Välikylä, Ridankylä ja Peltokorpi.


Kansalais- ja yhteiskoulutoiminta käynnistyivät Kälviällä 1950-luvun puolessa välissä.
Vuonna 1967 Kälviän kunnanvaltuusto kunnallisti yhteiskoulun ja kesällä 1969 valtioneuvosto luvalla koulu muutettiin kunnan koululaitokseen kuuluvaksi keskikouluksi.
1.8.1974 Kälviällä alettiin siirtyä asteittain vanhasta kansa- ja yhteiskoulujärjestelmästä peruskouluun.

Syksyyn 1992 asti kälviäläiset nuoret joutuivat käymään lukionsa naapurikunnissa. Vuosien ponnistelujen jälkeen valtioneuvosto antoi syksystä 1992 luvan Kälviän lukion toiminnan aloittamiseksi.
Kälviän lukion ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat keväällä 1995. Kevään 2016 ylioppilaat jäävät historiaan lukion viimeisinä ylioppilaina.

Tilaisuutemme päättyi seuraavan herkän runon säkeisiin:

Vain metsän hiljaisuus
Ja äänet asemalta: unta nään...
Kuin ikuisuus
On siitä, kun mä tähdet löysin...
Herään varjoon kuun
Ja syliis tuun, kun katsot pimeään,
Pian muistot kasvaa aamun hämärään...

Niin paljon muistetaan,
Kuin laulut Laulumaan.
Ei muistot suostu jäämään ruostumaan
Paikoilleen
Kuin vanhat polkupyörät sateeseen...
Kuin vanhat polkupyörät sateeseen...

Niin aamuun valvotaan
Ja tuulikanneltaan
Yö soittaa tähtiin asti särkyen
Ja eilinen
Kuin viivyttelee meitä katsellen...

Vain metsän hiljaisuus
Kuin ikuisuus jää meihin elämään,
Kun muistot kasvaa aamun hämärään...

Anneli Kauppi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti