Keskiviikko 31.8.2011
Matkapäivä alkoi flunssaisissa tunnelmissa. Yksi eräretkeilijöistämme joutui jäämään pois. Me muut starttasimme koulun pihalta pikkubussilla Kannuksen juna-asemalle. Matka jatkui junalla Vihantiin asti, josta lähdimme bussilla Ouluun. Haettuamme evästä hyppäsimme Rovaniemen junaan. Rautatieasemalla tapasimme Joukon vanhemmat, joilta saimme retkikeittimet. Loppumatka sujui raittoisasti pikkubussin vauhdikkaassa kyydissä. Laukut painoivat kuin synti raahatessamme niitä kohti yöpymispaikkaamme Kairosmajaa. Loppuilta vietettiin vapaa-ajan merkeissä.
Torstai 1.9.2011
Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Aamupala oli kuin hotellissa, vain lihapullat puuttuivat. Aamiaisen jälkeen kävimme aamuhartaudessa Revontulikappelissa, jonka jälkeen aloitimme vaelluksen hiljaisuuden vallitessa. Alkumatka oli raskas, ja alkoi huolestuttaa, kestääkö kuntomme todella koko matkan. Pian pojat kajauttivat Maamme-laulun, joka raikui läpi Pyhätunturin metsien. Matkalla luontokeskukseen pysähdyimme kodalle levähtämään. Myöhemmin söimme lounaaksi pussipastaa Tiaislaavulla. Matka jatkui suolle pitkospuita pitkin ja pysähdyimme lintutorniin katsomaan tunturimaisemaa. Seuraavaksi suuntasimme Isokurun upeisiin näkymiin. Harmiksemme vesiputous siellä oli kuihtunut. Pian edessämme kohosi 400 portaan armoton nousu. Pojat lähtivät kiitämään pää kolmantena jalkana kohti huippua, kun me muut vielä kärsimme alaportaissa. Onneksi olimme pian perillä Karhunjuomalammella, jossa söimme päivällisen. Loppumatkan kuljimme metsäpolkuja ja viiden aikoihin saavuimme takaisin Kairosmajalle. Illalla lähdimme kaikki yhdessä kalaan. Kaloja ei tullut, mutta pojat onnistuivat saamaan uistimen ainakin kaksi kertaa järven pohjaan. Ei auttanut kuin laittaa urheat poikamme soutamaan ne takaisin. Illalla menimme majoituspaikan kellarissa olevaan ajanviettopaikkaan. Unikin tuli nopeasti raskaan päivän jälkeen.
Perjantai 2.9.2011
Aamupalan jälkeen menimme jälleen aamuhartauteen, johon saimme itse valita virret. Johdimme joukon paikalliseen K-markettiin, josta ostimme evästä tulevalle päivälle. Pari ryhmästämme jäi jälkeen ja yritimme mennä Joukon ehdotuksesta heitä piiloon. Seuraavaksi kulkemamme reitti oli kivinen ja vaikeasti kuljettava. Välillä pysähdyimme ja pidimme musiikkivisan, jossa pojat veivät ylivoimaisen voiton. Söimme Oravanlammella lounaaksi lihakeittoa, jonka jälkeen aloitimme raskaan nousun Noitatunturille. Paikoitellen tunturin rinne oli kivinen ja jyrkkä. Pojat johtivat ryhmää kovalla tahdilla. Aivan kaikki eivät pysyneet tahdissa mukana. Kun vihdoin pääsimme huipulle, oli näköala henkeä salpaava. Yhdellä retkeläisistämme oli syntymäpäivä, joten lauloimme huipulla hänelle. Lisäksi otimme perinteisen yhteiskuvan huipun kivikolla. Lähdimme vaeltamaan takaisin alaspäin ja välissä pysähdyimme lepäämään Annikinlammelle. Seuraavaksi ruokailimme jo eilen tutuksi tulleella Karhunjuomalammella varmaankin reissun parhaimman aterian. Loppumatka sujui auringon lämmittäessä ja olimme taas jo viiden maissa takaisin Kairosmajalle. Kuljettu matka oli hieman edellisenä päivänä kuljettua pidempi, noin 14 kilometriä. Illan hämärtyessä menimme taas järven rantaan kalaan. Yksinäinen poro vaelteli läheisessä metsässä. Oli aivan tyyntä ja auringon viimeiset säteet värjäsivät taivaan kauniin punaiseksi. Pojat joutuivat salamavalojen uhreiksi, kun yrittivät saada jälleen pohjaan jäänyttä uistinta irti, tällä kertaa uiden. Ilta huipentui katsellessa poikien juonittelevaa pokeripeliä.
Lauantai 3.9.2011
Aamulla heräsimme kuolemanväsyneinä odottelemaan pikkubussia Rovaniemelle. Matkalla väsynyttä porukkaa. Teimme jääneitä läksyjä ja pojat pelasivat kännykkäpeliä innoissaan! Juna saapui Kannukseen noin kello 14.30. Siihen päättyi lapinreissumme, mutta muistot ovat ikuiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti