torstai 10. toukokuuta 2012

Ella Junkkilan runoja


Kesäyön valkea hehku
tuo mieleeni
ensi kerran
kun kohtasin sinut
laiturilla synkeitten vetten.

Siellä sinä olit
ja katsoit,
valojen loisteessa
omaa valkoista tanssia.

~
Talvipäivänä mietin
synkeää valojen merta.
Vaikka se veisi ikuisuuden,
odotan sinua joka kerta.

~

Omena puutarhassasi
teki valkoiset kukat.
Odotan vain,
kolean syysyön kirpeää lohkaisua.

~

Turhaa on se
odottaa vastausta
kun mikään ei näy, kuulu eikä tunnu.
Mutta kun kuulen
odotusta ei ole
ja kun näen en jaksaisi odottaakaan
ja tunne se vain jatkaa kulkuaan.


~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti