Viimeisen, viidennen jakson alussa Keskipohjanmaan Opisto ja Lucina
Hagmanin lukio järjestivät jälleen yhteistyössä viime syksyltä tutun
yhteistoimintaviikon. Jälleen oli valittavana monenlaista mielenkiintoista
kurssia, jokaiselle mieltymyksiensä mukaan niin elokuvien, erilaisten taiteen
alojen kuin liikunnankin parista.
Itse valitsin tällä kertaa taideterapian, koska pidän kuvataiteesta ja
erityisesti maalaamisesta. Ryhmämme teki erilaisia taideterapian
harjoitusmuotoja taiteen monitoiminaisen Auli-Maritta Ruuskasen johdolla.
Saimme maalata niin unelmiamme kuin turvapaikkojamme, sekä teimme muunmuassa
erilaisia musiikkimaalaustöitä. Käsittelimme myös raskaampia aiheita, kuten
sitä, mitä piirrettä ei siedä itsessään. Maalaamalla toimme tämän tunteen tai
piirteen paperille ja seuraava tehtävämme oli repiä se palasiksi ja luoda siitä
uudelleen jotain aivan muuta, jotain kaunista ja voimaannuttavaa.
Myös kehollisuus ja erilaiset äänenkäyttöön liittyvät harjoitukset
olivat osa lähes jokaista päiväämme. Tanssimme, rentouduimme, loimme erilaisia
äänimaailmoja, teimme pieniä improvisaatioharjoituksia ja paljon muuta.
Opin tällä viikolla, että taide niin antaa kuin ottaa. Jokaisen päivän
jälkeen olin väsynyt, mutta tyytyväinen! Ja toinen asia, joka on tärkeää
muistaa on, että jokainen osaa piirtää. Tärkeintä on antaa siveltimen mennä ja
nauttia siitä, eikä aina vain miettiä lopputulosta.
Teksti ja kuvat: Emilia Pajala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti